Uusin Slammer kertoi suomalaisesta rakennelmasta nimeltä Powderlove. Kyseessä on laskijoille suunnattu sosiaalinen verkko, missä sosiaalisena elementtinä on yksittäinen laskupäivä. Tavallaan samantyyppinen viritys kuin Facebookissa jylläävä Snowbook.
Powderlove tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuden pitää kirjaa kauden laskupäivistä ja -paikoista sekä -seurasta. Laskupäivään voi myös liittää kuvia ja luokitella minkätyyppisestä laskupäivästä oli kysymys. Palvelun jännimmät ominaisuudet kietoutuvat päivälle annettujen luokitusten ympärille.
Laskupäivien luokitusten mukaan muodostetaan laskijan profiili, joka näin siis kertoo millaista laskua kyseinen kaveri on tällä kaudella hiihdellyt. Erittäin hyvä tarkistus omien kuvitelmien ja realiteetin välille. Samaisista tiedoista saadaan myös vimpautettua laskupaikkoille profiili, joka puolestaan kertoo millaista laskua palvelun käyttäjät kussakin paikassa laskevat. Mielenkiintoinen vimpautus.
Palvelu tuntuu toimivan ihan mukavasti. Laskupäivien lisääminen onnistuu vaivatta, suunnitelmien tekeminen samoin. Kuvat laskupäiviin pitää ikävä kyllä lisätä erikseen, eikä niitä voi linkittää muista palveluista. Henkilökohtaisesti luonnollisesti arvostaisin, jos Powderlove poimisi kyseisen päivän kuvat suoraan Flickristä, kuten esimerkiksi Dopplr tekee. Voisihan tuohon vielä jonkinlaisen filtteritägin kehittää, jos oikein haluaa hifistellä.
Kuten kaikissa sosiaalisissa palveluissa, homma on hyvin pitkälle kiinni siitä, löytävätkö kaverit palvelun ja saadaanko verkko näin toimimaan ja sitä kautta palvelun mahdolliset edut itselle käyttöön. Voisin kuvitella, että kaikille, jotka pitävät kirjaa laskupäivistään, Powderlove saattaa helpostikin tuoda pientä lisävivahdetta tuohon dokumentointiin.
Eurooppalaisen lautailujulkaisun, OnBoardin, vuosittainen valokuvaspektaakkeli, Photo Annual, tipahti postiluukusta. Poikkeuksellisesti en ehtinyt sitä edes vielä odottaa, mutta kylläpä tuli kreivin aikaan. Varovasti aukeama kerrallaan kuin teinipoika ensimmäisen aikuisten kuvakirjan ääressä selailin mantereen merkittävimpien lautailukuvaajien viime talven aikaansaannoksia.
Kuvista näkyy mielestäni ainakin yksi selvä trendi: tietynlaisen brändituputtamisen väheneminen. Vaikka loppujen lopuksi sekä kuvaajan että kuvatun laskijan leipä tulee lauta- tai vaatevalmistajan markkinointibudjetista, asia tuodaan aikaisempaa hienovaraisemmin ilmi. Pääpaino on kuvalla, laskemisella ja fiiliksen taltioinnilla, eikä itsearvoisesti laudan grafiikoiden tai takin kuosin oikealla valottamisella.
Erityisesti tuota ajatusta alleviivasi mustavalko-otokset sekä omaksi artikkelikseen irroitettu Matt Georgesin Silhouettes-osuus, jossa laskijat olivat pitkälti mustia läiskiä ja kuvat erittäin tunnelmallisia. Valon ja varjon leikkiä parhaimmillaan. Pidin kovasti ja aion pistää tiukasti korvan taakse ensi talven otoksia ihmetellessäni.
Vaikka kuvatut laskijat ovat kovan luokan ammattilaisia ja erilaisilla kilpa-areenoilla pyörittelevät tuplakorkkeja ja tonnisia bonuksilla kummemmin hikeä vuodattamatta, on kuviin päässeissä tempuissa paljon rauhallisempia vetoja. Erityisesti silmään pistävät aina (bäkki-)sataset, joihin saadaan vangittua tyyliä merkittävästi enemmän kuin linnan juhlissa, ja olipa tämän julkaisun sivuille päässyt jopa neljä (4) kappaletta legendaarista Ollieta. No grab, no bullshit.
Jutun inspiroimana kävin oman viime talven kuvakansioni läpi. Sekaan mahtuu kaikenlaista, eikä taso luonnollisestikaan ole yllämainitun julkaisun portfolion veroinen. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - oli mielenkiintoista valita omasta mielestäni kelvollisin otos siitä joukosta. Päädyin ystävieni avustuksella (kiitos osallistuneille) samaiseen mustavalkoteemaan, jota isot pojatkin käyttivät. Ruka, Saarua I, marraskuu 2008.
Nyt se sitten on täällä. Jokavuotinen odotus helpottaa hetkeksi ja jopa Helsingin keskustassa saadaan lisävaloa vaaleasta heijastavasta pinnasta. Helpottaa todellakin. Taitaa termisen talven määritelmä tänä vuonna olla täytetty tämän viikon pakkasilla.
Viikonloppuna on villi tavoite laskea lähimäissä. Vihti ja Serena ainakin olivat jo auki, mutta mikä on tilanne ensi viikonloppuna. Serenassa on kolmosrinne auki ja lisää avataan "mahdollisimman pian". Vihdissä on 2 päärinnettä auki ja viikonlopuksi avataan "runsaasti lisää rinteitä/hissejä". Messilä on vielä kiinni, mutta aikovat avata huomenna torstaina kolmella rinteellä. Viikonlopun lisärinteistä ei ole arviota. Talmassa näyttää olevan kolme rinnettä ja parkki auki. Tänään on todettu "lisää rinteitä aukeaa lähipäivinä".
Eli onhan noita. Siitä vaan valitsemaan ja rinteeseen!
Ensimmäinen kosketus Ospreyn uuteen Kode-mallistoon tuli SkiExpo-messuilla sunnuntain viimeisinä minuutteina. Ensireaktio oli kutakuinkin: "Onpas viimeistelty reppu!" Aikaisemmat Ospreyn laskureput ovat mielestäni olleet kevyesti puutteellisia juurikin laskuolosuhteisiin; tarvittavat ominaisuudet vaikuttivat päälleteipatuilta.
Kode-mallitossa ei ole mitään päälleteipattua. Moni asia on loppuun asti mietittyä ja ratkaisut ovat yksinkertaisia ja toimivia. Kustakin pakkauskoosta (22, 30 ja 38 litraa) on kolme kantolaitekokoa eripituisille selille. Omaan varteeni (173 cm) sopi parhaiten M-kokoinen selkämys niin 22- kuin 30-litraisesta.
Kävin ihastelemassa reppua tarkemmin lähimmässä Partioaitassa. Ulkoisesti repuissa merkittävin ero on pääosastoon pääsy. 22-litraiseen mennään tutusti päältä sisään, kun taas 30-litraisessa aukeaa selkämys. Kummassakin on pelastusvehkeille oma lokero, goggleille oma tasku, CamelBakille oma paikkansa ja letku viedään viilekkeen sisässä. Lannevyössä on pari pienempää taskua ja laskuvehkeiden kiinnitys on keskenään identtinen.
Päädyin ikuisuusongelmaan nimeltä pakkauskoko. Onko 30 litraa niin paljon, että reppu hölskyy mennessä ja ottaa ajotuuleen pahasti kiinni? Mahtuuko 22-litraiseen mitään vai pitääkö kamera jättää rannalle? Hommahan on helppo testata. Visa vinkumaan, reput kotiin koepakattavaksi ja vähemmän miellyttävä versio takaisin kauppaan ja kortille hyvitys. 
Pakattavaksi tavaroiksi nappasin lapion ja sondin lisäksi, hanskat (mallia rock n' roll), toiset gogglet, lällärin, työkalun, pitkähihaisen paidan ja kamerasetin (Canon 30D, 70-200 f4, LowePro TLZ2), joista erityisesti viimeinen on aikamoinen vedenjakaja tilavuuden suhteen. Ja evääthän pitää saada myös mahtumaan.
Ensiksi kokeilin pakata mukaan vain kaikkein tarpeellisimman. Ylläolevasta setistä jäi pois kamera ja paita. 22-litrainen imaisi tavarat helposti ja kiristykset pitivät repun hyvin kasassa, eikä se hölskynyt selässä. 30-litrainen jäi auttamattoman tyhjäksi ja se tuntui myös selässä. Kantolaite toki myötäilee tekemisiä hyvin, mutta rutattu reppu aiheutti ikävän jälkiaallon nopeammissa liikkeissä. Piste 22-litraiselle.
Tämän jälkeen pakkasin kumpaankin koko setin. 22-litraiseen tämä aiheutti lievää ahtautta ja tavaroita piti asetella hieman tarkemmin. Loppujen lopuksi kaikki tavarat mahtuivat sulavasti, eikä reppu vaikuttanut ahdetulta etenkään selässä. 30-litrainen sovitti tavarat luonnollisesti sujuvammin sisuksiinsa ja tilaa jäi vielä ylikin. Reppu muuttui selässä tukevaksi ja miellyttäväksi. Etu 30-litraiselle, mutta 22-litraineen ei myöskään sakannut.
Laudan sai kumpaankin reppuun kummallakin täyttöasteella kiinnitettyä nopeasti ja vaivattomasti. Kiinnitysmekanismi on oikeasti kätevä ja tehty juurikin laudan kiinnittämistä varten. Suksille on omat kuvionsa A-malliseen kannatteluun, mikä näyttää myös toimivalta.
Päätin kokeiluni jälkeen palauttaa 30-litraisen, koska 22-litrainen riittää tarpeeseeni. Mieluummin just ja just kuin, että pitää miettiä, miksi rakkine ei pysy selässä. Ainakin itselläni näin. Jos pidät yleensä mukana esimerkkisettiäni enemmän tavaraa on 30-litrainen varmasti parempi ratkaisu.
Huh. Ennen kuin huomaakaan on lumi maassa, lauta alla, messut ympärillä ja räntää Helsingin kaduilla. "Talvi yllätti lumilautailijan."
Kausi avautui tänä vuonna viikkoa ennen messuja Rukalla. Saarua oli loistavassa kunnossa ja Kurua viihdytti muutama pomppuhärveli. Ekan päivän tönkköjalkojen jälkeen homma lähti taas tutuille uomille. Jopa sen verran, että keho tuli ajettua taas aika juntturaan. Yksi kaksituntinen opetussessari Juhon ja Samun kanssa toi mukavaa vaihtelua.
SkiExpo/BoardExpo oli taas hieman elänyt. Varmastikin taantuma teki omat pikku tepposensa, mutta ehkä käynnissä on myös rakenteellisempi muutos messujen luonteessa. Isot suksitalot (Atomic, Salomon, Fischer) jättivät osastonsa tyhjäksi. Samoin teki myös Burton. Rossignol yritti paikata tilannetta monipuolisella ja laajalla osastollaan, mutta kyllä tila enemmän tilkkutäkiltä tai tavaratorilta vaikutti kuin messuilta perinteisessä mielessä.
No, kaikki varmaan näkivät taas tuttunsa, nostattivat lumikuumetta ja nauttivat tarpeelliseksi katsomansa määrän alkoholipitoisia virvokkeita. Ensi viikonloppuna edessä onkin Rukan Talvikauden Avajaiset - oli lakko tai ei.
Miettikääpä. 77 hiihtokeskusta, 1305 rinnekilometriä ja koko lysti maantieteellisesti kompaktilla alueella. 590 eurolla voi lunastaa itselleen oikeuden jokapäiväiseen laskuun lokakuun alusta toukokuun puoleen väliin.
So müssen Berge sein.
snowcard.tirol.at.
Kai se on uskottava, että se talvi sieltä taas tulee. Hyvä niin, sillä onhan tässä jo odotettukin. Odotusta väritti tänä viikonloppuna kauden eka leffa ja Intersportin talvikauden avajaiset.
B eli virallisemmin Burton piti perjantaina Bio Rexissä leffaillan firman uusimman pätkän muodossa. Paikalla oli mukavasti porukkaa ja vanhan teatterin penkit ottivat kontaktia erilaisiin lökäpöksyihin. Oli mukava nähdä lumilautailua liikkuvana kuvana pitkästä aikaa ja tällä kertaa vielä isolta kankaalta. B the movie sisälsi kaikki peruselementit ja muutaman mausteen. Arviointia enemmän leffakoosteessa.
Sunnuntaina oli vuorossa Forumin Intersportin talvikauden avaus. Paikalle oli rontattu maahantuojien varastojen viime kauden loput vempeleet ja tämän kauden mallikappaleet. Porukkaa riitti ja ilmeisesti kauppa kävi. Lautamyynti ainakin asetti tiukat tavoitteet tulevaa SkiExpon keikkaa varten. Paikalla oli myös normaalit epäillyt, joten juttua riitti.
Ai niin. Rukalla pistettiin tykit laulamaan. Kohta sitä saa...
Aikaisemmin arvioin Ortovox Freerider 24 -laskurepun sopivan loistavasti käyttööni. Monen ominaisuuden puolesta arvioni osui oikeaan ja reppu toimii odotetusti lumen keskellä. Reilun vuoden mittaisen jatkuvan testauksen jälkeen muutama asia on kuitenkin saavuttanut heikkoudessaan sellaiset mittasuhteet, että niiden raportoimatta jättäminen olisi huonoa.
Selkäpanssariominaisuudesta johtuen repun vyötäröremmi on hieman tavallista jykevämpi ja kiinnitetään karhuntarralla. Itse pidän tämänkin repun vyötäröremmiä hieman tiukkaa löysemmällä, jotta liikkuvuus laskiessa ei kärsisi turhaan. Tästä johtuen noin viiden sentin matka karhuntarrasta jää vastakappaleensa ulkopuolelle. Tuo ulkopuolelle jäävä osa tuppaa ikävästi hiertämään laskutakkia ja jättämään sen pintaan selviä kulutusjälkiä. Pikaratkaisuna jessellä tarran turha osa piiloon, mutta vasta vahingon tapahduttua. Eipä juuri miellytä.
Toinen repun heikkouksista on lumilaudan kiinnitysmekanismi. Laudan saa kyllä tukevasti kiinni ja kantaminen on helppoa. Kiinnikkeet joutuu tosin erikseen kaivamaan esiin tai säätämään ne tukisolkiinsa lumilautaa kiinnitettäessä. Vaivalloista yksityiskohtien näpertämistä tundrassa välttää mielellään, mutta se ei tämän repun kanssa onnistu. Ei näin.
Jos siis käytössäsi on tällainen kantolaite tai ajattelit sellaisen hankkia, tsekkaa ainakin tuo hiertämisasia. Kunnolliset laskutakit eivät kuitenkaan ole ihan niin halpoja. Kiinnitysmekanismin hankaluuden vakavuus on tietysti subjektiivista, mutta kannattanee erityisesti hankittaessa ottaa huomioon.
Verkkokauppoja saman katon alle keräävä suomalainen verkkokauppojen verkkokauppa Fruugo tarjoaa kiinnostuneille tahoille mahdollisuuden kurkata piakkoin avattavaan palveluun. Jos olet ulkoilma-aktiivi (laskija, retkeilijä, kiipeilijä, ...) ja olet kiinnostunut tutkimaan mahdollisuuksia hankkia tarpeitasi verkkokaupasta, tässä on sinulle mahdollisuus päästä testaamaan uutta palvelua.Fruugo tarjoaa kutsutuille mahdollisuuden tilata tavaroita ilman toimitusmaksua rajatun ajan. Jätä yhteystietosi kommentteihin tai pistä viestiä, niin paluupostissa tupsahtaa kutsu.
Chisenupuri on yksi Hokkaidon saaren pienistä hiihtokeskuksista Nisekon lähellä. Pieni on todellakin pientä, sillä keskusta palvelee yksi kuomullinen tuolihissi - paikalliseen tapaan ilman jalkatukea. Rinteitä on muutama ja muuta maastoa hieman enemmän. Keskus on jonkinlaisten maanpuolustusjoukkojen käytössä, joten rinteestä löytyy vaellussuksilla alppikäännöstä riuhtovia maastopukuhahmoja.
Hissimatkalle kertyy korkeuseroa 300 metriä. Ylemmäs ei juurikaan pääse edes haikkaamalla. Ylhäältä laskijan oikealle rinteiden vierestä löytyy lepposaa lojoteltavaa, mutta varsinaiset maastot ovat hissilinjan vasemmalla puolella alamäkeen katsottaessa. Välejä on monia ja kaikista niistä löytyy kumpuilevaa metsämaastoa, jota voi rauhallisesti pudotella puita väistellen ja "lampaiden" yli ollaillen. Metsikkö loppuu tasaiselle, jossa pieni puro palauttaa laskijan hotellin ja onsenin pihaan.
Hotelliin ja onseniin kannattaa muutenkin tutustua. Tarjolla on paketteja, jotka sisältävät hissilipun, lounaan ja kylvyn päivän päätteeksi erittäin taktiseen hintaan. Siitä ei puutu kuin annos olutta ja senkin saa automaatista valmiiksi annoskokoon tölkitettynä. Onsenin mahdollistavien kuumien lähteiden luonnonläheinen tuoksu antaa paikalle myös oman leimansa.
Kaiken kaikkiaan päiväreissun arvoinen paikka, joka sopii erityisesti Nisekon ruuhkaisille päiville. Erilaista ja kuitenkin niin samanlaista.
Japani on laskumaana yllätyksiä täynnä. Vaikka mitään tarkempia odotuksia ei voinut etukäteen nimetäkään, huomaan useiden asioiden olevan hieman eri tavoin kuin niiden oletti olevan.
Hissikalusto Nisekossa ja sen lähialuiella on vanhaa ja väsynyttä. Pieniä kabiineja, hitaita tuolihissejä, joista harvoissa on kupu. Setin kruunaa toppiin vievät yhden hengen pizzalaatikot, joissa ei ole jalkatukien lisäksi myöskään turvakaaria. Jalkatuellisia tuolihissejä on yleisesti vähemmän kuin kuvullisia. Raahaushissit puolestaan loistavat poissaolollaan.
Mutta. Hissitoimintaa ei kuitenkaan voi moittia huonoksi, sillä se missä tekniikassa annetaan tasoitusta, korvataan erittäin hyvällä palvelulla. Tuolit putsataan kovimmassakin pyryssä aina lumettomaksi ja lähtiessä sekä saapuessa henkilöhahmo pitää huolta asioiden sujuvuudesta tervehtien, ohjeistaen, kumartaen ja kiitellen.
Jonotus on rauhallista ja sujuvaa. Sinkkujonot täydentävät puuttuvia paikkoja, jos yhdellä seurueella ei hissi täyty. Jonoja kuitenkin muodostuu, koska nostokapasiteetti ei päätä huimaa ja vaihtelevat säätilat pitävät usein osaa hisseistä kiinni.
Palvelu erittäin esimerkillistä ja hiihtohahmosta tuntuu hyvältä. Toisaalta olis myös ihan kiva päästä potisti toppiin, kun sitä pyydaa kerrankin on.
Japani ja erityisesti Nisekon hiihtokeskus odottavat huomista. Tai siis minä odotan näkeväni ne huomenna. Sen lisäksi en oikein tiedä mitä odottaa. Moni asia on varmasti hyvinkin erilailla ja hyvä niin. Erittäin kiinnostavaa nähdä, miten tutut asiat voidaan tehdä vieläkin tehokkaammin. Ja vastaavasti, mitä kaikkea vierasta toinen puoli pallosta tarjoakaan.
Lunta ja laskua riittää joka tapauksessa. Hyvällä porukalla liikenteessä ja ennusteet näyttävät lupaavilta ainakin ensi viikon suhteen (Snowjapan.com: there's plenty of snow on the way all next week!). Harvoinpa sitä on itseään mäensyrjässä tylsistyttänyt.
Seuraamme tilannetta ja palaamme asiaan!
Rukan naapuruston luonnonsuojelualue tarjoaa miellyttävän sarjan kumpuja itsenousua ja sitä seuraavaa palkintolaskua varten. Saaruat, Valtavaara ja rivistön viimeisenä Konttainen tarjoavat tunnetusti leppoisaa laskettavaa hyvän lumen aikaan.
Tammikuinen miellyttävä lauantaiaamu tarjosi mökkiporukallemme puitteet könytä Konttaiselle ja nautiskella hienoista maisemista. Yksinkertaisin tapa nousta lienee Karhunkierroksen parkkipaikalta Virkkulantien varressa. Tarjolla on mahdollisesti jo käyskennelty polku ja ainakin lumen alta löytyy puuportaat hänkkineen, jotka ainakin näyttävät suunnan. Matka-aika lumesta riippuen 20-30 minuuttia. Jos polku on tallattu, kannattaa ylös kavuta, vaikkei alas laskisikaan. Maisemat ovat todella komeat.
Alaspäin voinee lasautella kukkulan länsipuolta takaisin tielle vähän mistä tahansa välistä. Puiden tiheys vaihtelee ja muotoa riittää saamaan aikaan erilaisia vaihteluita lumioloduhteissa. On varmaankin täysin päiväkohtaista, mistä paras linja löytyy. Tähtäimenä tie ja urku auki. Verttiä kertyy noin 100 metriä. Tietä pitkin pääsee luonnollisesti takaisin parkkikselle.
Varoituksen sana lienee taas paikallaan. Vaikka ollaan vain kotimaisilla kukkuloilla, jotka ovat pieniä ja loivia, niin myös täällä luontoäiti vaatii veronsa. Konttaisella on edellisestä veropäivästä jo hetki, mutta silloin hinta oli suuri. Järki päähän, silmä käteen ja vempeleet messiin.
Jotkut asiat ovat ikuisia, kuten maito ja Rolling Stones. Useimmat asiat kuitenkin muuttuvat ajan kanssa - joka tarkoituksella tai toisten asioiden vaikutuksesta. Näin myös konservatiivista juuristaan huolimatta tekee Zillertal. Joulunajan pikavisiitillä seuraavanlaisia muutoksia tarttui visiiriin.
Hintartuxin alakabiini on uusittu pöyhkeäksi kolmattakymmenettä henkeä vetäväksi kopiksi. Muutos taisi olla ihan paikallaan, sillä vielä viime talveen asti alakabiinin kapasiteetti oli seuraava kahta pienempi. Ala-asemarakennelma on maisemoitu uuden kabiinin ympärille ja muodostaa näin yhtenäisen rakennuksen lippukioskin ja vuokraamon/huoltamon kanssa. Vanhin kippo rakennuksineen ja tolppineen on täysin poissa ja edellinen hissi auttaa taakan tasaamisessa.
Toinen merkittävä muutos hissijärjestelyihin on uusi hissikorttipohja. Edellinen pusuhuulinen oli kuitenkin pärjäillyt jo pari talvea ilman minkäänlaista päivitystä. Oli jo aikakin?
Edellisiä merkittävämpi muutos löytyi Mayrhofenin Scheulingstrasselta. Ei, Scotty on ennallaan, mutta Seekerin alakerta on täysin rempattu. Poissa on baari, jossa on monet afterioluet juotu, ja tilalla jos jonkinlaista tuoteräkkiä. Valikoima on aikaisempaa laajempi ja huomattavasti taktisemmin esillä. Fenkyn mukaan homma jatkuu ja alakerrasta tulee poikien puoli yläkerran jäädessä tyttöjen valtakunnaksi. Ilmeisesti myös jonkinlainen anniskelukulmaus on tulossa takaisin. Poikien puolelle tietysti.
Jos nyt jotain erikoisnegativiisia muutoksia haluaa laaksosta hakea, niin yhdyshissitaulut näyttävät ehkä aikasempaa enemmän mitä sattuu. Aikaisempina talvina taulut ovat suht hyvin pitäneet paikkaansa, mutta tällä kertaa jäimme porukan kanssa välihissin porteille seurailemaan lumen kolaustoimia. Ranskan arki nyt myös Zillertalissa.
Pienten baijerilaisten lokaalimestojen listaa jatketaan Bayrischzellistä kohoavalla Sudelfeldin keskuksella. Tunnelma on autenttisen lokaali, eikä läheisyyteen tehdä massaturistimatkoja.
Korkeuseroa tässäkin keskuksessa kertyy 800 metriä eli neljä Rukaa päällekäin. Ylähissit nostavat 1500 metriin ja silhuetti on vuoristoinen. Ylhäältä löytyy myös mukavaa kenttää odottamassa tuoreen lumen pöllyttäjiä. Alempana puolestaan metsä- ja peltopätkiä hissiltä hissille.
Nostokapasiteetista vastaa iso joukko ankkurihissejä, jotka järjestyvät parhaillaan pareittain. Tuolihisseja on kaksi, joista toinen yhden hengen kuriositeetti viereistä kylästä rinnealueille.
Pysäköidä kannatta Waldkopfin hissien luokse ja ajoreitti valita Schlierseen kautta etenkin, jos lunta on hippuakaan, mutta myös hienojen maisemien vuoksi. Ajoaika Münchenistä niin tai näin alle tunti.
Garmisch-Partenkirchenin olympiakaupungin eteläpuolella kohoaa jäätiköstäänkin tunnettu Baijerin ja näin siis myös koko Saksan korkein vuori, Zugspitze. Vuori hallitsee näkymää kaupunkiin saavutteassa pohjoisesta valtaväylää pitkin. Huipulle vievät myös visuaalisesti portaat eli alemmat huiput, jotka kasvavat idästä länteen kohti Zugspitzen huippua.
Laskualueet myös jakaantuvat näiden huippujen ympäristöön. Ikävästi jäätikkö ei ole samassa yhteydessä muiden alueiden kamssa ja näin ollen Alpspitzen, Kreuzeckin ja Hausbergin alueet jäävät vähemmälle huomiolle.
Alpspitzen alue on korkein porras ja lähinnä Zugspitzea ja jäätikköä. Maisema on hyvin alppista ja kallioista. Laajoja kenttiä laskettavaksi ei löydy, mutta etsivän tiellä varmasti sattuu mielenkiintoisia kiertoreittejä. Maisemat eivät ainakaan ole pahasta ihmiselle.
Hausbergin hiihtoalue on täysi vastakohta Aplspitzen alueelle. Käynnissä on täysi hiihtokeskushärdelli kouluineen, terasseineen ja turistimassoineen. Kreuzeck jää näiden alueiden väliin ja toteuttaa hieman kumpaakin.
Zugspitzen portaat tarjoavat varmasti monipuolisempaa laskua kuin pelkkä jäätikköalue ja ovat ehdottomasti vierailun arvoiset. Lumen ollessa hyvällä mallilla kyläänlaskut, joita on yhteensä neljä, saatavat tarjota erittäinkin miellyttäviä lasautuksia aamupäivisin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaupungissa lomailevien lisäksi myös lähialueiden paikalliset puskevat mestoille viikonloppuisin ja pyhäpäivinä.
Keräilin eilen työtehtävien puitteissa listaa eurooppalaisista lumivermeitä työntävistä verkkokaupoista. Ajattelinpa postata listan myös tänne. Sikin sokin ovat lauta- ja suksikaupat. Sekaan mahtuu myös muuta vuorillaliikkumistarpeistoa.
Tarkastelin lähinnä valikoimaa, en niinkään toimitus- tai maksutapoja. Mitä lumikauppoja listasta puuttuu? Kokemuksista kiinnostaisi toimitusten onnistuminen ja lupausten täyttyminen.
Mukana myös juurikin avattu kotimainen kovimmasta päästä: www.myboard.fi.
Suomi
www.myboard.fi
www.boardstock.net
www.lamina.fi
www.unionfive.fi
www.suksikauppa.com
www.freeheels.fi
www.camu.fi
www.partioaitta.fi
www.varuste.net
www.proshop.org
Itävalta
www.blue-tomato.at
www.burtonstore.eu
www.moreboards.com
Saksa
www.planet-sports.com
www.hot-zone.tv
www.sport-conrad.com
www.biker-boarder.de
www.snow24.de
www.dealerboardshop.de
www.funsporting.de
www.boardshop.de
www.result24.com
www.bergzeit.de
Ruotsi
www.outdoorexperten.se
www.addnature.se
www.naturkompaniet.se
www.junkyard.se
www.hollywood.se
UK
www.snowboard-asylum.com
www.mpora.tv
www.snowfit.co.uk
www.onebelowzero.com
www.craigdonmountainsports.com
Hollanti
www.zwerfkei.nl
Ranska
www.telemark-pyrenees.com
www.cham3s.com
Nisekossa on tippunut yön aikana reilu 50 cm lunta raportoi Snow Japan.
Vaikea sanoa, kun ei tuollaista dumppia varmaankaan ole koskaan nähnyt, että onko se paljon, mutta kyllä kuulostaa aika merkittävältä määrältä kuusisakaraiseksi kiteeksi jäähtynyttä vettä.
Toinen asia on, kannattaako tuollaisiin uutisiin uskoa. Lähde vaikuttaa uskottavalta, mutta siitä huolimatta on syytä mennä paikan päälle katsomaan. Aamukammassa taitaa olla 29 piikkiä.
Kesä ja alkusyksy kuluvat varmaankin kaikilla lumitouhuja harrastavilla jollain asteella "ylimenokautena" ensiksi lepäillen, kesästä nauttien ja jossain vaiheessa odottamisen tuska kääntää homman valmistautumiseksi. Mahdollisen ankaran oheistreenin lisäksi fiilistelyä - ja näin tuskaa - voi hyvin lisätä lumiaiheisilla elokuvilla.
Edellisvuosien tapaan (rock ja pop) listaan ja kirjaan mietteet kauden taktisimmista tuotannoista ja erityisesti niistä, jotka sattuvat henkilökohtaisesta näköradiostani tallenteelta toistumaan.
Scrapbook - kotimaista dokumentaatiota
by HDP Films
Riders: Autti, Kinnunen, Piirainen, Konttinen, Piiroinen, Lahti, Hast, Mattila, Veijola, Poikajarvi, Passi, Kiistala, Haapalainen, Peltonen, Koski
Koostumus: elämäntapaa, hyndiä, lunta, maastoa, hänkkä tai kaks
Erilainen lumilautaelokuva. Siitä isot pisteet. Homma alkaa dokkarilla ja vaihtuu puolen tunnin paikkeilla perinteiseksi parttikamaksi. Vetäminen on hyvää ja jälki laadukasta. Oman vahvan ripauksen antaa äärimmäisen korkea kotimaisuusaste ja sen mukana tuomat tutut hahmot ja mestat. Arvio annettava erilaisten sinivalkoisten linssien läpi.
@@@@@
That's It That's All - se ihan kaikki
by Brain Farm Films
Riders: Rice, Müller, Terje, J. Jones, Lago, Iguchi, Kass
Koostumus: lunta, maastoa, hyndiä, ...
Tästä leffasta kohistiin paljon jo ennen kautta. Nimi enteili kuitenkin juuri sitä, mitä tuleman piti. Olihan siinä nyt sitä ihan kaikkea. Sponssit olivat myös tuupanneet tähän pätkään aika paljon tolppaa, sillä heliajasta ei oltu tingitty. Parhaat spotit, kovat vetäjät ja aikaa odottaa aurinkoista päivää. Ihan pieni miinus Traviksen ylempalttisesta läsnäolemisesta.
@@@@1/2
Best of Totally Board - nostalgiatrippi
by Standard Films
Riders: Line, Hatchett, Chastagnol, Jealouse, White, Benedict, Burt, Rippey, Perata, J. Jones, Terje, ...
FIN: Mäkinen, Oksanen
Koostumus: takamaastoa runsaasti, paippia, hyndiä ja jibautusta
Niin. Mitä tuohon nyt sanois? Kooste klassikkopätkistä, jossa vetävät kaikki. Yhdellä kertaa lumilautailun kuka kukin on sekä kehityskaari dokumentoituna tyylin, välineiden ja filmatisoinnin osalta. Jos ikinä pitäisi katsoa vaan yksi lumileffa, tämä voisi olla yks.
@@@@
It's always snowing somewhere - eikä aina niin vähän
by Burton
Riders: Jones, Terje, Kalbermatten, Müller, White, Solberg, Rüf, DCP, ...
FIN: Sorsa, Oksanen, Piiroinen
Koostumus: reilusti pehmeää, sekaan eksyneitä hyndiä ja joitain reilejä
Erittäin mieluisaa perussettiä. Burtonin jengi esittelee erilaisia nurkkia maailmasta, josta ovat löytäneet lunta laskettavaksi. Ja niitä spottejahan löytyy. Lunta on esillä todella runsaasti ja laskeminen on monelta osin juurikin suuren määrän lumen pöllyttämistä. Alkukauden lumen odotteluun erittäin taktista katseltavaa. Pienenä miinuksena sanottakoon, että spottikohtaisen kiertämisen sijasta leffa kulki taas vetäjien parttien mukaan. Tämä teema, jos mikä olis, olisi suonut rikkovan liiankin tuttua kaavaa.
@@@
Stack Footy - onhan se hauskaa
by Think Tank
Riders: Burtner, Beresford, Miller, Visconti, Hironaka, Genovese, Engle, ...
FIN: -
Koostumus: hauskanpitoa parkissa ja kaduille, höysteenä muutama pyydahyndä
Viime vuoden positiivinen jibautusyllätys sai ansaitsemansa jatkon. Edelleen on luovuus kaakossa ja kaikkea vedetään, mitä vaan eteen sattuu. Ja vielä jonkinlaisena jatkumona. Streettiä alkuperäisimmillään. Tänä vuonna sekaan oli heitetty erilaisilta reissuilta kuvattuja hyndäpätkiä. Varmasti kivoja muistoja, mutta muuhun matskuun ne eivät oikein sopineet. Suutari lesteissään.
@@@
"Shopfloor" - duunarit hommissaan
by Storbis Pictures
Riders: Harstad, Marthinsen
FIN: Ettala, Erätuli, Toppinen, Heiskanen, Pentti, Sorsa, Korpi, ...
Koostumus: reilusti reilejä, joitakin parkkihyndiä ja hyppysellinen pehmeää
Kauden leffaputken avaaja tuottaa perus-Storbista. Koostumus on hieman aikaisempaa urbaanimpi ja arvon spedeilyä on aikaisempaa vähemmän. Kurulan Antin pätkä yllättää pannutuksien ylitsevuotavuudella. Tapahan se on tuokin erottua porukasta. Jugin osuus päättää elokuvan ja materiaalista päätellen myös herran pitkän ja ansiokkaan uran. Huipulla on hyvä tuulettaa!
@@@
Aesthetica - perussettiä
by Standard Films
Riders: Jackson, Crepel, Horgmo, Ladvik, Jonsson, Reed, ...
FIN: Laivisto
Koostumus: kaikkea laskettavaa tasaisesti
Hyvää laskua monipuolisesti erilaisista laskettavista ympäristöistä. Kuvaus ja tekniikka viimeisen päälle ja varmasti synsteemit kohillaan. Mutta. Mitäs hyötyä tästä kaikesta on, kun ei ole mitään kerrottavaa? Vai oliko tarina, että pojat muuten laskivat viime talvena lumilaudalla? Onpa kumma. Siitähän niille maksetaan. Niin monta reissua, niin monta mestaa... Kai sieltä nyt jotain kerrottavaa löytyisi.
@@@