Pikavisiitti Keski-Euroopan Elevaatioon joulun ohessa muistutti jälleen niistä useista pienistä keskuksista, joita Alpeilta ja niiden laidoilta löytyy ja, jotka jotenkin jäävät turhan vähälle huomiolle. Zillertalin lisäksi tuli laskettua kahdessa baijerilaisessa pikkukeskuksessa, joissa meininki oli hyvä ja laskettavaa riitti. Lumi oli pari viikkoa vanhaa, joten rinteen ulkopuoliset uroteot jäivät väliin.
Brauneck sijaitsee Lenggriesin kylän laidalla noin 70 km Münchenistä. Ajoaikaa kertyy ovelta ovelle vajaa tunti. Maisemat ovat jylhät ja laskettavaa löytyy metsän keskeltä kuin myös puurajan yläpuolelta. Tämä(kin) keskus on parhaimmillaan hyvän lumen aikaan, sillä pikkupehmeän lisäksi löytyy laskettavaksi myös kokonaisia seiniä. Korkeuseroa 1000 metriä, rinteitä 34 km.
Keskuksen mielenkiintoisimmat rinteet löytyvät aivan takalaidasta eli vasemmasta laidasta Idealhang -nimisen hissin vierestä. Hissin vasen puoli on usein kunnostamatta ja kunnostettunakin maasto on mukavan vaihtelevaa. Pääsepä sitä kautta tiputtelemaan aina Finstermünzin tuolihissille asti. Toinen mielenkiintoinen kulma on Garlandin tuolin oikealla puolella, josta Brauneckin huippuristiltä pääsee loikottelemaan lopulta takaisin rinteeseen. Kelpo kulmia kumpainenkin.
Spitzingseen keskus jakautuu kahdelle seinälle järven ympärille erittäin kauniiseen ympäristöön. Matkaa Münchenistä kertyy samaiset 70 km. Keskus on monipuolinen: komeat off piste -seinät elävät rinnan pitkien rinteiden ja B:n sponssaamaan parkin vieressä. Parkki onkin mukavassa kulmassa hieman eristettynä, joka tuo rauhaa. Parkin vierestä kohoaa kiva seinä, josta pienellä haikilla saa kivoja laskuja. Korkeuseroa 650 metriä, rinteitä 25 km.
Parkin ja sen viereisen maaston lisäksi omaa lunta voi hamuta järven toiselta puolelta. Rauchkopfin ankkurilta aukeaa kaikenlaista puuhasteltavaa. Lumisateisena päivänä parkin puoleisen osan pitkien tuolien metsiköt tarjoavat mukavaa kontrastia. Brauneckin keskuksen tapaan linjoja saa korkkailla etenkin arkena hyvinkin rauhassa.
Nämä kummatkin keskukset kuuluvat baijerilaiseen keskusten liittoumaan Alpen Plussaan, joka tarjoaa monipäivälippuja useamman keskuksen välille. Päivälippu kumpaisessakin keskuksessa on noin kympin Alppien isoja keskuksia halvempi eli asettuu 26 euron paikkeille. Lisäksi kummatkin näistä keskuksista on helposti saavutettavissa myös junalla ja Bayern Ticket tekee tuon vaihtoehdon erittäin edulliseksi.
Jos siis joskus on ylimääräistä aikaa Münchenin vierailulla, niin kannattaa pistäytyä. Harkinnan arvoista on myös käyttää noita paikkoja välipysähdyksenä matkalla kentältä Isoon Mäkeen tai takaisin. Erityisesti Lenggries osuu linnuntielle Münchenin ja Innsbruckin välille.
Itse käyn seuraavaksi tsekkaamassa mestan nimeltä Sudelfeld, kun kulmille satun. Lähtiskö joku mukaan?
Lauantaiaamuna hieman ennen kukonlaulua (tai sitä toista) vie jokin kuljetusoperaattori meidät lentokentälle ja pienen sompauksen jälkeen on tarkoitus olla puolen päivän aikaan tutussa Zillertalissa. Toisin sanoen tiedossa pikareissu kotikulmille.
Säätiedot ovat tällä hetkellä erittäin ristiriitaiset, mutta lunta mäessä on. Tuleeko sitä sitten lisää vai sulaako jostain kohti pois, on ainakin minulle ihan sama. Pari päivää löytyy tuolta hyvää laskua joka tapauksessa.
Reissun innoittamana mietin, että pitäiskö tuosta laaksosta tehdä jonkinlainen kuvaelma kaiken digikansan luettavaksi. Mitä ootte mieltä? Perinteisen yleisesittelyn sijasta vois vähän kirjata taktisia pikkuvinkkejä ja mahdollisesti jotain laske tästä -tyyppisiä kuvauksia. Tuolta päin vois löytyä jotain uuttakin. Kerro sinä, minä kirjoitan.
Tämäkin vuonna on taas julkaistu julmettu kasa erilaisia tallenteita, joissa porukka laskee mäkeä, kaupunkia ja muita hämäriä obstaakkeita erilaisilla lähinnä lumisen mäen laskuun tarkoitetuilla välineillä. Edellisen vuoden tapaan on tiedossa summauksia jonkinlaisesta osasta näitä audiovisuaalisia tuotoksia.
Yleinen teema tuntuu olevan luovat tavat laskea mäkeä, koska lunta oli tunnetusti viime talvena aika hintsusti. Isot käännökset isossa lumessa ovat tavallista harvinaisempia, mutta aiheuttavat ehkä juuri sen takia hieman suuremman sisäisen kohahduksen. Mutta asiaan.
Lines - ison mäen dokumentti
by Quinta Films
Riders: Pauporté, Jones, De Marchi, Farmer, Müller, Rice, Nyvelt, Jealouse, Ranquet, MFM
FIN: -
Koostumus: ison mäen laskua ja siihen liittyviä oheistoimintoja
Legendat vuosien takaa ja nykypäivän isot pojat laskevat Alaskaa puhki. Dokumentti esittelee sekä henkilö- että lokaationäkökulmasta tämän "tyylisuunnan" kehitystä. Mukaan mahtuvat myös lumen odotus ja sen perässä reissaaminen. Jos vapaa- eli off piste -lasku kiinnostaa, ei tätä pätkää kannata jättää katsomatta.
@@@@
Optimistic? - laadukkaasti monipuolinen
by Absinthe Films
Riders: De Marchi, Nyvelt, Bennee, Boulanger, Müller, MFM, Rüf, Droz, Bourbousson, ...
FIN: -
Koostumus: isoja mäkiä, niihin rakennettuja isoja hyppyreitä ja jotain reilikikkausta
Alkutekstit luovat odottavan tunnelman ja herra Nyveltin nimellä alkaa leffan ensimmäinen osa. Iso vuori, uguli, tuulilippa ja liikkeelle lähtö. Tämän jälkeen katsojan valtaa hetkeksi hengenahdistus, mutta happi kulkee taas joskus vartin jälkeen. Samoihin aikoihin sykkeen tasaantuessa sitä toteaa mielessään, että on tosi mukava, että tähän laadukkaaseen laskuun ei ole sotkettu reilisessareita. No, tulevathan nekin sieltä, mutta vain höysteeksi. MFM aiheuttaa ristiriitaisia tunteita jälleen. Kokonaisuus hivelee mieltä ja pätkä tekee mieli katsoa heti uudestaan.
@@@@
Purple Yeahh - lasauttelua tutuilla kulmilla
by
Riders: Kalbermatten, Kröll, Gruber, Maas, Beckna, Kolar, Hollad, ...
FIN: -
Koostumus: linjoja, hyppyreitä ja vähän reilejä mausteeksi
Purppura Jooh ei näytä kärsineen dramaattisesti huonolumisesta talvesta. Erityisesti Steven Gruberin pätkässä on erittäin sujuvaa laskua miellyttävän lumipeitteen läpi. Meno on mukavaa ja erilaisten poikkitaiteellisten yhteyksien ansiosta musiikki- ja taideskene saa oman pienen huomionsa. Jätkistä iso osa viettää ison osan aikaa talvestaan Zillertalista, joten ei ole ihme, että tuttuja kulmia on taltioitu myös tälle tallenteelle.
@@@@
Thanks Brain! - freesiä jibautusta
by Think Thank
Riders: Genovese, DeBari, Butcher, Engle, Spinelli, Stevens, Visconti, ...
FIN: -
Koostumus: reilejä, pressejä, kinkkejä, katua ja kalliota
Todella tuoretta ja innovatiivista jibautusta tuoreilta nimiltä. Matalalla budjetilla ja merkittävällä mielikuvituksella ukot tykittää kaikkea, mikä ei oikeastaan sovellu lumilautailuun. Jätkät skeittaavat lumilaudalla ja nauttivat siitä. Uhraukset ovat isoja, mutta jälki on nastaa. Mukava nähdä myös Academy täydessä toiminnassa.
Ennen kaikkea. Nyt huomio seuraavaan lauseeseen. Tässä elokuvassa nepataan linjoja. Kyse ei siis ole vain yksittäisistä hauskoista ideoista vaan kombinaatiokimarasta. Tosta noin ja sit vähän tota ja lopuksi vähintään jotain. Ai ai, että tulee hyvä mieli tuosta yksityiskohdasta itsessään. Arvostelu yli jibautusleffa-asteikon.
@@@@
Float - tytöt hyvällä tuulella
by New Media Company
Riders: Valverde, Mittermüller, Filzmoser, Anderson, ...
FIN: -
Koostumus: hyvällä fiiliksellä kaikkea
Tyttöporukka kiertää maailmaa ja tallentaa lumilautailua sieltä sun täältä. Mukaan mahtuu jibautusta ja mukavaa määrää lunta. Erittäin hyvällä fiiliksellä toteutettu pätkä saa väkisinkin hyvälle tuulelle. Mimmit pitävät siitä, mitä tekevät ja uskaltavat näyttää sen. Go gals!
@@@
Picture This - laatutuotantoa
by Mack Dawg Productions
Riders: Wiig, Mosesson, DCP, Jones, White
FIN: Ettala, Yli-Luoma, Oksanen, Sorsa
Koostumus: normaalijakautunutta laskua
Erittäin viimeistelyä lumilautatallennetta tiedossa MDP:n talosta. Kuten aina. Lumen puute tuntuis vähän vaivaavan, mutta siitä huolimatta sujuvasti polveilevaa tarinaa seuraa mielellään. Suomi-pojat edustavat hyvinkin mallikkaasti. Ei pysty kuitenkaan edellisvuotiseen antamaan neljää merkkiä, koska ei nyt vaan ollu sitä kohahdusta. Taattua laatua, mut.
@@@
Storbis/07 - pojat jaksaa heiluttaa
by Storbis Pictures
Riders: Harstad, Marthinsen
FIN: Ettala, Erätuli, Toppinen, Heiskanen, Pentti, Sorsa, Korpi, Konttinen, Vertanen
Koostumus: reilejä, parkkihyndiä ja setti takamaastoa
Jätkät painaa ja homma etenee. Selvästi aikaisempia laadukkaampi kokonaisuus sekä teknisesti että kuvauksellisesti. Tikkasen Rasse on mennyt ohjausmeiningeissä eteenpäin ja uudet kilkkeet tuottavat parempaa jälkeä. Ei kuitenkaan pelkoa, että homma olisi mennyt turhan vakavaksi: samat juonet jätkillä tuntuu olevan kuin aikaisemminkin. Hyvä meno!
@@@
Up in the Skies - norskisettiä
by Factor Films
Riders: Horgmo, Gudmundson, Helgason, Berre, Gidlund, ...
FIN:
Koostumus: tasainen sekotus
OnBoardin mukana tupsahti norjalaistuotantoa postilaatikosta. Jätkät olivat kasanneet ihan vekkulin kokonaisuuden, mutta ei tätä ihan Norjan Storbikseksi voi kuvailla. Valju jälkimaku...
@@
Pari talvea olen levitellyt lumilautailuun ja mäenlaskemiseen liittyviä jutuntynkiä eri internetin kulmille ja nyt on tullut aikaa kerätä niitä samaan paikkaan pois muun saastan seasta. Tarkoitus on siis kirjoittaa laskupaikoista, -reissuista, -tapahtumista ja ennen kaikkea -fiiliksistä. Sekaan mahtuu myös esitellyjä hyväksi todetuista laskulinjoista ja -välineistä.
Juttujen tyyli saattaa olla osittain itseterapeuttisen purkautuva tai mahdollisesti muistikirjamainen, jotta tietäisin ensi kerralla paremmin. Saattaa näistä merkinnöistä olla kuitenkin iloa vaikka sinulle.
Jotta tarinat eivät jäisi pelkäksi puheeksi, on verbaalisen värikynän lisäksi tarkoitus hakea väriä valokuvauksellisista tuotoksista. Ikinä ei tiedä, mitä kennolle tarttuu. Jos vaikka hiutale tai kaksi.
Lyhyempiä huomioita lumiasioista sekä muutamasta muustakin jutusta Twitterissä.
Nähdään valkoisessa huoneessa!
Itsenäisyyspäivän juhlinnan ohessa tuli vedettyä Punaisten paholaisten takki päälle ja heiluttua rinteessä tarkoituksena perehdyttää innokasta jälkipolvea lumilautailun saloihin. No, eivätpä ole salat ihmeellisiä, sillä kumpikin naski oppi sujuvasti kääntymään kumpaankin oleelliseen suuntaan.
Kokemuksena ehdottomasti mielenkiintoinen ja opettavainen. Homman näkee aika eri tavalla, kun sitä yrittää jotenkin välittää jollekin toiselle. Ehkä siinä sitten samalla itsekin oppii jotain.
Opetushomma on varmasti ihan kiva harrastus. En kyllä haluaisi olla taloudellisesti riippuvainen tosta hommasta. Tolpalla jumppaaminen ei sitten kuitenkaan ole ihan niin siistiä.
Muutama talvi sitten laskuinnostuksen uppottaessa vaativat hampaansa yhä syvemmälle sieluni lihaan pohdistelin yhtenä vaihtoehtona lumilautaopettajaksi kouluttautumista. Silloin homma tyssäsi hankalaan koulutus/työ/suosittelu-kuvioon, josta en jaksanut ottaa selvää ja koulutusohjelman kohtaan "murtomaahiihto alppilajien tukilajina".
Nyt sitten oli sen aika ja puitteet tarjoavalla Rukalla oli talvi. Pakkasta välillä jopa yli kotitarpeidenkin, vaikka oltiin vasta marraskuun alkupuolikkaassa. Kurssi itsessään oli hyvin järjestetty sekä toteutettu ja antoi paljon mietittävää omaan laskuun. Pitkää päivää pohdiskeltiin erilaisia käännöksiä: luisuvaa ja leikkaavaa, ylös ja alas niin rinteessä kuin luokkahuoneessakin.
Oma laskeminen menee varmasti teknisemmäksi, mutta peli-ilo säilyy varmasti mukana. Tekee varmasti hyvää yhdistellä teknistä osaamista ja yrittää kehittää luovaa maaston käyttöä niin rinteessä kuin toisellakin puolella.
Kiitos hyvästä keikasta kuuluu ehdottomasti kouluttaja-Santulle sekä tiimille (Teemu, Laura, Kaima, Ninnu, Lökäpökät, Olga ja Påminne). Teidän kanssa oli ilo vetää. Eiköhän vielä lasketa samalla seinällä.
Kyseessä ei ole brittiläinen kolumbia vaan vanha tuttu jäätikkö Tirolissa. BC tarkoittaa takamaastoa.
13.03.2007 Mayrhofen rautatieasemalla hiukan ennen kahdeksaa aamulla tapasivat SunSkin piinkova opaskaksikko kaksi belgialaista suksihuoltojannua ja päivän syntymäsankarin, alppiopas Thomas Schmidtin. Green Linen bussi vei totutusti Hintertuxin kylään, mutta edessä oli täysin erillainen laskupäivä. Tom oli viemässä meitä Hintertuxin takamaastoihin laskemaan paikkoja, mihin emme ikinä omin päin lähtisi. Hintana oli toimia itse hiihtohissinä. Onneksi hinta oli pieni.
Varusteet
Mukaan oli pakattu totutun offipaketin (pyhä kolmikko, eväät, ylimääräinen paita, lälläri ja Mepalla vähän lisää eväitä) lisäksi noususukset. Hassulta näyttävät alumiinisukset, jotka riuhtaistiin laskua varten keskeltä kahtia ja kiinnitettiin reppuun. Siteet olivat kannasta irti ja niihin kävi standardi lumilautakenkä. Yksikertaisella mekanismilla osat liitettiin yhteen ja reilun metrin pituisen suksen pohjaa koristi kiinteä nousukarva. Sauvat olivat tietysti myös mukana, joskin sommat osoittautuivat myöhemmin turhan pieniksi.
First Descent
Ensimmäinen lasku lähti liikkeelle Olpererin huipun juurelta ankkurihissien takaa. Pienen sivusiirtymän jälkeen pääsimme tilavalle rinteelle, joka oli osittain edellispäivän lumivyöryn peitossa. Painavaan reppuun, laskuseuraan ja vallitseviin lumiolosuhteisiin totutellen tiputtelimme itsemme alas. Homma jatkui lyhyemmillä laskuilla, stopeilla ja välisiirtymillä ensimmäisen nousun lähtöpisteeseen. Verttiä kertyi hieman vajaa 1000 metriä.
Eka nousu
Mukavalla kohdalla rinteessä todella heikossa tuulen vireessä auringon lämmittäessä matkalaisia kiinnitimme lautamme reppuun, purimme sukset ja sauvat sekä riisuimme takit ja kypärät pois. Edessä oli noin 250 metrin nousutaival kohtalaisen selkeää reittiä ylöspäin. Suksiin oli totuttelemista, mutta vähänkään tasaisemmilla osuuksilla lähti pertsavaihde kuin itsestään liikkeelle. Ylhäällä odotti taukopaikka, eväät ja huikeat näkymät seuraavaan laskuun. Harjanne kantaa nimeä Kleegrubenscharte.
Yksi hienoimmista laskuista ikinä
Taukopaikalta lähdimme solaa pitkin laskemaan mukavan leppoisaa lojottelua. Lasku ei ollut kuumottava vaan erittäin nautittavaa, leveätä ja pitkää baanaa. Tomppa päätti, että vedetään lasku loppuun, vaikka se saattaisi maksaa muutaman hikipisaran enemmän seuraavalla nousulla. Parhain kolumbialainen oli niin hyvää, ettei pienintäkään vastaääntä kuulunut. Korkeutta laskulla oli reilu 500 metriä.
Kova nousu
Päivän varsinainen uroteko oli toinen nousu. Verttiä kertyi äsken laskemamme reilu 500 metriiä ja alku oli varsin karvainen. Tai risuinen oikeastaan. Nousun jyrkin kohta tuli vastaan heti aluksi ja osa siitä oli epämääräisen puskan peitossa. Latua ei saatu avattua miten parhaaksi olisi sopinut vaan rehujen ehdoilla. Oma sukseni ei pitänyt, kääntynyt eikä pysynyt ladulla, vaan nouseminen oli aikamoista rämpimistä. Välitauon jälkeen jatkoimme selkeämpää osiota ja jota vain tuntu riittävän. Nousuun meni aikaa noin kaksi ja puoli tuntia. Ylhäällä odotti jälleen loistava taukopaikka, toinen satsi eväitä, edelleen huimat maisemat ja kolmas palkitseva lasku. Paikan nimi oli Kasererscharte.
Vika lasku
Tauon jälkeen kiinnitimme taas pelivehkeet jalkoihin ja ihmettelimme päivän viimeistä laskuamme, joka päätyisi Sommerbergalmille vievän tuolihissin juureen. Poikkeuksellisesti Tom antoi meidän laskea ensiksi ja otti kärjen vasta nannoimman pätkän alla sovitulla tapaamiskohdalla. Belgipojista toista kuvattiin, joten hän korkkasi tämän runin. Minä toisena ja Mepa sekä belgikuvaaja perässä. Päädyimme tutulle siirtymälle rinteeseen 2a ja sitä kautta hissille. Viimeisellekin laskulle verttiä saatiin noin 500 metriä. Maistuu khül!
Ansaittu olut
Sommerbergalm ja turistit loivat puitteet päivän päättävälle oluelle. Erdinger Weissbieriä hanasta, kiitos. Aurinko paistoi edelleen ja sen säteet kimpoilivat hymyilevien vaeltajien kakkukirveistä. Ympärillä pyöri tuttu turistisirkus täysin tietämättömänä maailmasta, joka heitä ympäröi.
Vikat kuvat jäivät uupumaan, koska keskustelumme onnistuneesta kuvan käännöstä arvon softan kanssa eivät menneet yhteen. Yrittänen myöhemmin uudestaan.
Aikamoinen hulabaloo on päällä, kun hollantilaisten ja flaamien (sekä skandien) talvilomat sattuvat samaan aikaan Suur-Saksan Fasching-karnevaalien kanssa. Kaikki, siis _kaikki_, paukkaavat Alpeille. Jos samaan aikaan sattuu olemaan hieman vähälumisempi talvi, löytyy koko toi jengi niistä kohteista, jossa rinteet ovat kuosissa. Kiitti, ei olis tarttenu.
Jonoja, jotka ylittävät kaikki tajunnan kehittelemät mittasuhteet, rinteitä kuin muurahaiskasoja ja ääliöita - korjaan vitun ääliöitä - , joilla ei ole mitään hajua siitä, miten rinteessä toimitaan tai ihmisten kanssa yleensä ollaan kanssakäymisessä.
Yhtälö ei miellytä. Tällä sekunnilla sanon tämän ääneen ja toivon, että kaikki kuuntelevat: Ei ikinä viikolla 8 Alpeille. Ajan ja rahanhukkaa on tuo. On se hienoa, että tällaisenkin kokemuksen saa liittää elämänkirjoonsa.