Kolmen laakson pääty eli se salainen neljäs laakso kätkee muutaman tuolihissin ja kivan alueen siihen vapaampaan laskuun. Useimmille jää matkan varrelle Val Thorens, jota ympäröivästä kulhosta saanee myös muutaman oman käännöksen aikaiseksi. Tässä muutama reitti kyseisiltä kulmilta. Nautiskelijoille, jotka tuntevat välineensä - sekä lasku- että lumiturvallisuuskilkkeensä.
Orellen jäätikkökierros
Aloitetaan perältä. Kolmen laakson neljännestä laaksosta eli Orellesta löytyy tämän kuvauksen ensimmäinen reissu. Matkalla Val Thorensista Orelleen kannattaa tsekata Rosaelin rinteen ympäristö. Erittäin onnistuneita oikoreittejä tarjolla.
Lähtö Glacier du Bouchetin reitille tapahtuu Bouchetin tuolihissin yläasemalta, josta rinne lähtee oikealle (naama ylämäkeen). Reitti alkaa suoraan edestä aukeavasta kulhosta. Kulhon oikeaa reunaa voi vedättää sivulle ja sieltä löytyy kiireisempänäkin aikana tilaa tuoreille jäljille. Lasku itsessään on tasaisempaa kuin kulhon vasemmalla puolella. Vasemmalta pääsee alas myös pienempiä kurutyyppisiä linjoja.
Kaikki linjat vievät poistumisvedätykseen, joka pitää vauhtinsa ihan mukavasti, mutta pysähtyä ei kannata. Poistumistie vie suoraan rinteeseen, johon joutuu ehkä muutaman kymmentä metriä tarpomaan, jos ei ole latua valmiina. Kaiken kaikkiaan helppo reitti suunnistaa, mutta takaa ainakin muutamia peräkkäisiä pehmeitä käännöksiä. Korkeusmetrejä laskulle kertyy noin 970 metriä.
Caronilta Lac du Loulle
Kolmen laakson korkein huippu Cime de Caron (3200 m) tarjoaa lähtöpaikan mukavalle laskulle, joka päätyy Lac du Loulle. Pääteasemalla voi vaikka pistää piknikiksi suojaisan järven rannalla.
Reitti lähtee Rosaelin rinteestä, joka vie Orelleen. Ensimmäisen siirtymän jälkeen puikkastaan seuraavaan kulhoon oikealle. Tämän jälkeen suunnistaminen on todella helppoa: eteni kulhon kumpaa tahansa reunaa, päätyy aina viettämään kevyesti oikealle. Lopulta edessä on pidempi tasaisehko osuus, joka päättyy Lac du Loun rantaan.
Laskullisesti reitti jakautuu erilaisiin lyhyempiin siivuihin kulhossa, josta voi valita kulloinkin lumiolosuhteiden mukaan paremman puolen. Tarjolla on kapeampia, joskin lyhyitä, kurupätkiä ja jopa isompaa kenttää muutamaan reilun kokoiseen käännökseen. Korkeuseroa reitille tulee noin 1200 metriä.
Mukaan hyviä fiiliksiä, järkeä kippoon ja Pyhä Kolmikko™!
Les Menuires on edelleen marginaalilla rumin alppikylä, jossa olen ollut. Onneksi majapaikka oli kuitenkin naapurissa, koska muuten olisi uponnut keklu ranteeseen. Kylän ympäriltä löytyy onneksi kuitenkin ihan järkevää laskettavaa. Alla on kuvattu muutama reitti, joista luulisi saavan hyvät laskut irti, mikäli moisesta tykkää.
Masselta Lac du Loulle
Lac du Loulle voi laskea Caronin lisäksi myös vastakkaiselta puolelta Masselta. Reitti lähtee liikkeelle Massen kabiinin yläpäästä, josta eteen avautuu kulho, jota rinne lähtee kiertämään. Kulhosta päätyy kevyesti vasemmalle suuntaamalla vaivattomasti Lac du Loulle.
Linjavaihtoehtoja on taas monia ja niihin kannattaa tutustua laskemalla. Reitille tulee korkeuseroa 400 metriä vähämmän kuin Caronilta eli noin 800 metriä. Jos lasku järven suuntaan ei maistu, kannattaa Massella siirtyä esimerkiksi Lac Noirin hissillä ylös. Kaikki, mitä hissistä näkee, on mukavasti laskettavissa, kunhan laskee katseensa hieman horisonttia alemmas.
Les Menuiresin väliseinä Gros Tougne
Les Menuiresin ehkä muuten mielenkiinnottoman pääseinän vasemmassa päässä on välinyppylä nimeltä Gros Tougne (en tiedä, miksi kirjoitan kummatkin noista isolla). Kyseinen paikka tarjoaa mukavan välifiilistelyn esimerkiksi Masselle matkalla olevalle laskijalle.
Reitille pääsee laskemaan suoraan Grand Lacin rinteestä poiketen heti Boulevard de la Becan risteykseen jälkeen vasemmalle. Edessä oleva harjanne ohitetaan vasemmalta puolelta. Eteen avautuu mukava seinämä, jolla voi tehdä reilua käännöstä, ja sen viereen oikealle jää kuru, jossa kyllä mahtuu myös kääntämään ihan rauhassa. Korkeuseroa kertyy joitakin satoja metrejä.
Hauskaahan tuolla oli, kunhan vältti osumasta pahimpiin betonikapistuksiin.
Meribelin ja Mottaretin rinnealueiden alapätkät tulivat varsin tutuksi lumisina aamuina, jolloin kaikki mahdollinen paitsi alahissit olivat kiinni. Tuolloin esimerkiksi Cerf, Mauduit ja Chevreuil tarjoavat mukavia rantuja lasauteltaviksi. Toki laaksosta löytyy isompaakin laskettavaa.
Meribel Mottaretin seinät
Kuuluisin Meribelin laakson oman lumen kulmaus on varmasti Mont Vallon. Lähtö reitille on helppo: Mont Vallonin kabiinista ulos, pari metriä rinnettä pitkin ja vasemmalla olevasta kallion notkelmasta tai aukosta läpi. Eteen avautuu kaikenlaista kenttää, joka päätyy vaihtelevasti Lac de la Chambre -rinteeseen. Vallonille suuntaa aika moni, joten jälkiä on aika varmasti.
Mont Vallonia vastapäätä oikealla on Côte Brunen tuolihissi, jonka yläasemalta pääsee niin kutsutulle Suedois:n reitille. Homma on nimetty edellistalven epäonnisen naapurinpojan mukaan. Venturon-rinnettä liikkeelle ja heti risteyksen jälkeen seurataan vasemmalle jäävää harjannetta. Muutaman mukavan välipätkän jälkeen päästään varsinaiselle seinälle, jossa on tarjolla tasaisella leveydellä paljon samanlaista laskettavaa. Tasaisen jyrkkää ja maistuvaista. Paluu Venturonin rinteeseen.
Vallonin alapuolelle jää Murs Rouges -hissi, jonka alittavan rinteen laidoilta löytyy erittäin miellyttävää muumilaaksotyyppistä ratkaisua. Paikka on tuulen suojassa, joten lumi jää mukavan kuohkeaksi. Lähteä kannatta suoraan Punaisten seinien yläasemalta hissin suuntaan. Muutaman mukavan dropin kautta takaisin ala-asemalle. Tehty sessattavaksi.
Meribelin seinät
Meribelin kylän yläpuolelle kohoaa majesteetillisesti Sauliren huippu. Samainen huippu tarjoaa muutaman erittäin miellyttävän kurun laskijan iloksi. Helpoin lähestyä on tolpan ohi menevä kuru, joka lähtee Courchevelin puolelle tiputtavan mustaksi rinteeksi merkityn Grande Couloirin kyljestä Meribeliin päin. Tämä kaikki siis Courchevelin puolen ison Saulire-kabiinin yläaseman vieressä. Suunnistaa ei tarvi, sillä kaiken näkee ja kuru loppuu suoraan Biche-rinteeseen.
Mielenkiintoinen nurkka on Meribelin laakson ihan vasemmassa laidassa Lozen hissin maastossa. Hissilinja itsessään on (testatusti) jyrkkä ja heikkokuntoinen (isoja kiviä ja paaluja ja ties mitä), mutta esimerkiksi Lozen hissin ja Tetrasin rinteen välinen alue on aikas helmeä. Siniseltä Boulevard de la Lozelta voi sujuvasti tiputella mistä tahansa välistä alas päätyen aina joko Tetrasiin tai punaiseen Renardiin.
Courchevelin laaksossa on muutakin kuin minkkiturkkeja ja tiukkoja hiihtiksiä. Ei ehkä Kolmen laakson vapaalaskuparatiisi, mutta pehmeitä käännöksiä saa riviin helposti enemmän kuin kaksi.
Hedelmähuipulta järven rannalle
Courchevelin mahdollisesti mielenkiintoisin reitti jäi itseltä laskematta, mutta tarkasteltua sitä tuli senkin edestä. Homma lähtee Croix Noirs -hissin yläasemalta haikilla vasemmalle (naama ylämäkeen) kohti törröttävää kalliota ja sen takana nousevaa Aguille de Fruittia. Törrökallio kierretään ja siitä tiputellaan Meribelin suuntaan eli "taakse". Paluumatkalla on tiedossa ilmeisesti jonkinasteista köpöttelyä latupohjaa pitkin. Tämä pitää ratsata ensi kerralla.
Chanrossa-hissin ja -rinteen maastot tarjoavat jonkinlaista maastoa vapaailoitteluun Courchevelin puolella. Muumimaaosastoa löytyy Chapelets-hissi ja -rinneyhdistelmästä.
Päällimmäiset tuntemukset ensimmäisen Ranskassa vietetyn laskuviikon jälkeen ovat positiivisia. Ei-niin-lievistä ennakkoluuloista on pikku hiljaa päästy ylitse ja yksi Euroopan laajimmista yhtenäisistä laskualueista on päässyt vakuuttamaan laskun laadusta myös saksankielisen alueen ulkopuolella. Toki moni asia on toisin, mutta suurin osa ei kovinkaan paljon huonommin. Silti kaipaan Doppelmeyerin tuotteita ainaisten Poma-ratkaisujen sijaan.
Alla luonnehdintaa kustakin kolmesta laaksosta ja niiden keskeisistä kylistä. Varsinaiset laskumestat analysoidaan myöhemmin. Jokaisessa laaksossa on selvästi eri meininki niin kylässä kuin myös vuoren rinteillä. Jokaisella omansa, kuten sanotaan.Val Thorens, Orelle - ikipuuteria
Val Thorensin kylä on 2300 metrin korkeudessa ja sitä ympäröivät laskualueet yltävät reilusti yli kolmen tonnin. Näin ollen siellä on myös kylmempi ja lumi pysyy parempana pidempään, kunhan "jotkut muut" eivät laske sitä puhki.
Itse kylähän on jälkirakennettu turistirysä, mikä huokuu sekä arkkitehtuurista että kylän asemakaavasta: kaikki on tehty turisteja ajatellen. Kylää halkovan bulevardin, joka on tietysti rinne, laidoilta löytyy syöttölöitä ja juottoloita kuin aurinkoisilta rantabulevardeilta. Häkellyttävä kokonaisuus.
Orellen laakso Val Thorensin takana on mielenkiintoinen pikku nyanssi valtavien rinnekompleksien reunassa. Pari hissua tuolihissiä valloittavat kukkulan, jonka toista puolta voi laskea rinteitä pitkin ja toista puolta vain laskea. Terassi rinteiden pohjalla lepää mukavasti tuulen suojassa, mutta ei varjossa.
Orellen ja Val Thorensin linjoista enemmän tossa.
Les Menuires - kasa arkkitehtoonista oksennusta
Jep. Eipä muutu tästä alppikylä enää kamalammaksi. Rakennuksia, joiden rinnalla Itä-Pasila ja Merihaka näyttävät taiteellisilta luomuksilta. Joku on tehnyt virheen ja antanut luvan rakentaa moiset kauhistukset keskellä kauneinta alppimaisemaa. Halpamatkalaisten parasiitti. Tai jotain. Ei pysty hyväksyy.
Laskullisesti alue jakaantuu Massen alueeseen ja isoon seinään, joka aukeaa kylän yläpuolelle. Masse on mielenkiintoinen, varsinainen seinä lähinnä pakollinen paha siirryttäessä Massen, Val Thorensin ja Meribelin välillä, joskin löytyyhän noin laajasta alueesta aina jotain jännää. Mielenkiintoinen yksityiskohta ovat avoimet kabiinit eli roskapöntöt, jotka löytyvät juuri Massen juurelta.
Betonihirveyden ympäröimistä linjoista enemmän toisaalla.
Meribel - kolmen laakson sydän
Majapaikkaamme ympäröivä Meribelin laskualue tarjoaa monipuolisen valikoimaan rinteitä sekä sitä parempaa laskua. Kylä itsessään on hyvin brittipainotteinen, mutta silti ihan ok. Homma on rakennettu aika pitkälti rinteeseen, joten halutessaan liikkua kylässä voi varautua kävelyyn ylä- tai alamäkeen. Bussit tosin pelaavat hyvin ja myöhälle iltaan, joten kävellä pitää vain, jos ei muuta osaa.
Laskualue jakautuu nätisti symmetrisesti kylän kummallekin puolelle ja pääsy viereisiin laaksoihin onnistuu huippujen kautta sujuvasti. Paitsi, jos tulee. Tai sataa jotain. Sinäänsä ei mikään yllätys, mutta pääsy - ja ennen kaikkea paluu - viereisiin laaksoihin on hyvinkin sääriippuvaista. Zillertalbahn ei pelasta, jos yhdyshissi vedetään säppiin.
Meribelin linjoista enemmän täällä.
Courchevel - kukaan ei kysy hintaa
Ne, joilla on, ja ne, jotka luulevat, että heiltä löytyy, viettävät hiihtolomansa Courchevelissä. Meille muille kylä(t) vaikuttaa äärimmäisen epäsympaattiselta paikalta viettää aikaa. Luksustavaroita voi hankkia laidasta laitaan ja pukeutua häpeilemättä todella rumiin hiihtoasuihin, kunhan ne on jonkun tosi tärkeän hahmon suunnittelemia. Kaikkea sitä näkee...
Laskualueen Courchevel tarjoaa kuitenkin erinomaisia rinteitä lasauteltavaksi. Toistaiseksi on vielä huhujen asteella alueen tarjoamat mahdollisuudet omaan lumeen. Hissitähyilyn perusteella laskettavaa pitäisi riittää ihan mukavasti, kunhan uusi kattaus sattuu kohdalle. Myös Chapelets-tuolihissin maasto on kutkuttavan kumpuista tsekattavaksi.
Minkkiturkkien reunustamista linjoista enemmän tos.
Ennakkoasenne Ranskan alppeja kohtaan on melkoinen. Vuoret ovat kuulemma komeita ja lumi hyvää siinä missä muuallakin alpeilla, mutta miten sitä nyt tuollaiseen maahan pitää mennä maksamaan ylihintaisesta alkoholista, joka ei ole edes hyvää. Tai leivästä, joka meilläpäin kävisi hyvin pullastakin. Rusinat vain puuttuvat.
Joka tapauksessa olosuhteet ovat tänä talvena liian suotuisat tämän reissuun väliinjättämiseksi. Tietääpähän sitten, mistä pojat puhuvat, kun ranskalaisista alpeista puhuvat. Kohteena 3 laaksoa, jossa Meribelin kylä (tai oikeastaan oranssinvärinen matkanjärjestäjä) tarjoaa majoitteen. Huomenna aamusta on lähteminen ja aikaraamiksi asettuu kaksi viikkoa. Pohjia vuorilta löytyy reilu metri ja huomiseksi on luvattu tuoretta. Ei ole siis suhteetonta toivoa, että hyviäkin lumia sattuisi kohdalle.
Aikaisemmalla alppiuralla on tullut vierailtua vain Saksan, Itävallan ja Sveitsin puolella. Hyppäys on iso, mutta ei mahdoton. Jokaisessa keskuksessa on omansa, eikä maata voi suoraan lähteä tuomitsemaan, mutta olisi kiva vähän vertailla kokemuksia maiden välisistä eroista ja niihin liittyvistä stereotypioista.