Japani on laskumaana yllätyksiä täynnä. Vaikka mitään tarkempia odotuksia ei voinut etukäteen nimetäkään, huomaan useiden asioiden olevan hieman eri tavoin kuin niiden oletti olevan.
Hissikalusto Nisekossa ja sen lähialuiella on vanhaa ja väsynyttä. Pieniä kabiineja, hitaita tuolihissejä, joista harvoissa on kupu. Setin kruunaa toppiin vievät yhden hengen pizzalaatikot, joissa ei ole jalkatukien lisäksi myöskään turvakaaria. Jalkatuellisia tuolihissejä on yleisesti vähemmän kuin kuvullisia. Raahaushissit puolestaan loistavat poissaolollaan.
Mutta. Hissitoimintaa ei kuitenkaan voi moittia huonoksi, sillä se missä tekniikassa annetaan tasoitusta, korvataan erittäin hyvällä palvelulla. Tuolit putsataan kovimmassakin pyryssä aina lumettomaksi ja lähtiessä sekä saapuessa henkilöhahmo pitää huolta asioiden sujuvuudesta tervehtien, ohjeistaen, kumartaen ja kiitellen.
Jonotus on rauhallista ja sujuvaa. Sinkkujonot täydentävät puuttuvia paikkoja, jos yhdellä seurueella ei hissi täyty. Jonoja kuitenkin muodostuu, koska nostokapasiteetti ei päätä huimaa ja vaihtelevat säätilat pitävät usein osaa hisseistä kiinni.
Palvelu erittäin esimerkillistä ja hiihtohahmosta tuntuu hyvältä. Toisaalta olis myös ihan kiva päästä potisti toppiin, kun sitä pyydaa kerrankin on.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti