Valkoinen huone

Tahkolla järjestettiin viime viikonloppuna lumilautailun SM-kilpailut (tsekkaa tiedote). Kaikenlaisissa kissanristiäisissä on tullut pyörittyä, mutta justiinsakin tuollaiset arvokisat ovat jääneet väliin.

Siinähän sitä sitten pällisteltiin slopestyleä harmaassa Savon keväässä. Yht'äkkiä Autin poika Antti paukkaa hyppyristä perässään Piiroisen Peetu. "Eihän tuo touhu mitenkään voi mahtua kisaformaattiin", sanoi ajatus pääni sisällä. Totta. Pojilla ei ollut pelipaitaa päällä, eivätkä he tällä kertaa osallistuneet näihin kisoihin. Ei aina tarvi. Välillä voi vetää vaan ja viihdyttää kansaa.

Pyörittelin päässäni tilannetta ja mietin, että onko tuo nyt ylimielistä pullistelua vai kapinointia organisoitua tilaisuutta vastaan. Tahdon kuitenkin uskoa, että jätkät totesivat pelaavansa eri pelikentillä ja antoivat muiden paistatella kotimaan parrasvaloissa. Koska ei aina tarvi ite. Onhan se hyvä, että joku lietsoo kisaporukkaa isompiin juttuihin ja pitää kansan kädet lämpimänä. Tosin siinä jeesas myös Fernetin promo-teltta. Ehkä maailma ei sittenkään ole ihan niin suorituskeskeinen. Ehkä.

Joka tapauksessa komeita ilmoja ja mukavaa ajanvietettä. Onneksi olkoon voittajille ja muuten vaan hyvin vetäneille. Ja kiitos paipin lainasta kisojen jälkeen. Ja I Walk the Linelle illan keikasta.