Valkoinen huone

Meribelin ja Mottaretin rinnealueiden alapätkät tulivat varsin tutuksi lumisina aamuina, jolloin kaikki mahdollinen paitsi alahissit olivat kiinni. Tuolloin esimerkiksi Cerf, Mauduit ja Chevreuil tarjoavat mukavia rantuja lasauteltaviksi. Toki laaksosta löytyy isompaakin laskettavaa.

Meribel Mottaretin seinät
Kuuluisin Meribelin laakson oman lumen kulmaus on varmasti Mont Vallon. Lähtö reitille on helppo: Mont Vallonin kabiinista ulos, pari metriä rinnettä pitkin ja vasemmalla olevasta kallion notkelmasta tai aukosta läpi. Eteen avautuu kaikenlaista kenttää, joka päätyy vaihtelevasti Lac de la Chambre -rinteeseen. Vallonille suuntaa aika moni, joten jälkiä on aika varmasti.

Mont Vallonia vastapäätä oikealla on Côte Brunen tuolihissi, jonka yläasemalta pääsee niin kutsutulle Suedois:n reitille. Homma on nimetty edellistalven epäonnisen naapurinpojan mukaan. Venturon-rinnettä liikkeelle ja heti risteyksen jälkeen seurataan vasemmalle jäävää harjannetta. Muutaman mukavan välipätkän jälkeen päästään varsinaiselle seinälle, jossa on tarjolla tasaisella leveydellä paljon samanlaista laskettavaa. Tasaisen jyrkkää ja maistuvaista. Paluu Venturonin rinteeseen.

Vallonin alapuolelle jää Murs Rouges -hissi, jonka alittavan rinteen laidoilta löytyy erittäin miellyttävää muumilaaksotyyppistä ratkaisua. Paikka on tuulen suojassa, joten lumi jää mukavan kuohkeaksi. Lähteä kannatta suoraan Punaisten seinien yläasemalta hissin suuntaan. Muutaman mukavan dropin kautta takaisin ala-asemalle. Tehty sessattavaksi.

Meribelin seinät
Meribelin kylän yläpuolelle kohoaa majesteetillisesti Sauliren huippu. Samainen huippu tarjoaa muutaman erittäin miellyttävän kurun laskijan iloksi. Helpoin lähestyä on tolpan ohi menevä kuru, joka lähtee Courchevelin puolelle tiputtavan mustaksi rinteeksi merkityn Grande Couloirin kyljestä Meribeliin päin. Tämä kaikki siis Courchevelin puolen ison Saulire-kabiinin yläaseman vieressä. Suunnistaa ei tarvi, sillä kaiken näkee ja kuru loppuu suoraan Biche-rinteeseen.

Mielenkiintoinen nurkka on Meribelin laakson ihan vasemmassa laidassa Lozen hissin maastossa. Hissilinja itsessään on (testatusti) jyrkkä ja heikkokuntoinen (isoja kiviä ja paaluja ja ties mitä), mutta esimerkiksi Lozen hissin ja Tetrasin rinteen välinen alue on aikas helmeä. Siniseltä Boulevard de la Lozelta voi sujuvasti tiputella mistä tahansa välistä alas päätyen aina joko Tetrasiin tai punaiseen Renardiin.