Valkoinen huone

Päällimmäiset tuntemukset ensimmäisen Ranskassa vietetyn laskuviikon jälkeen ovat positiivisia. Ei-niin-lievistä ennakkoluuloista on pikku hiljaa päästy ylitse ja yksi Euroopan laajimmista yhtenäisistä laskualueista on päässyt vakuuttamaan laskun laadusta myös saksankielisen alueen ulkopuolella. Toki moni asia on toisin, mutta suurin osa ei kovinkaan paljon huonommin. Silti kaipaan Doppelmeyerin tuotteita ainaisten Poma-ratkaisujen sijaan.

Alla luonnehdintaa kustakin kolmesta laaksosta ja niiden keskeisistä kylistä. Varsinaiset laskumestat analysoidaan myöhemmin. Jokaisessa laaksossa on selvästi eri meininki niin kylässä kuin myös vuoren rinteillä. Jokaisella omansa, kuten sanotaan.

Val Thorens, Orelle - ikipuuteria
Val Thorensin kylä on 2300 metrin korkeudessa ja sitä ympäröivät laskualueet yltävät reilusti yli kolmen tonnin. Näin ollen siellä on myös kylmempi ja lumi pysyy parempana pidempään, kunhan "jotkut muut" eivät laske sitä puhki.

Itse kylähän on jälkirakennettu turistirysä, mikä huokuu sekä arkkitehtuurista että kylän asemakaavasta: kaikki on tehty turisteja ajatellen. Kylää halkovan bulevardin, joka on tietysti rinne, laidoilta löytyy syöttölöitä ja juottoloita kuin aurinkoisilta rantabulevardeilta. Häkellyttävä kokonaisuus.

Orellen laakso Val Thorensin takana on mielenkiintoinen pikku nyanssi valtavien rinnekompleksien reunassa. Pari hissua tuolihissiä valloittavat kukkulan, jonka toista puolta voi laskea rinteitä pitkin ja toista puolta vain laskea. Terassi rinteiden pohjalla lepää mukavasti tuulen suojassa, mutta ei varjossa.

Orellen ja Val Thorensin linjoista enemmän tossa.

Les Menuires - kasa arkkitehtoonista oksennusta
Jep. Eipä muutu tästä alppikylä enää kamalammaksi. Rakennuksia, joiden rinnalla Itä-Pasila ja Merihaka näyttävät taiteellisilta luomuksilta. Joku on tehnyt virheen ja antanut luvan rakentaa moiset kauhistukset keskellä kauneinta alppimaisemaa. Halpamatkalaisten parasiitti. Tai jotain. Ei pysty hyväksyy.

Laskullisesti alue jakaantuu Massen alueeseen ja isoon seinään, joka aukeaa kylän yläpuolelle. Masse on mielenkiintoinen, varsinainen seinä lähinnä pakollinen paha siirryttäessä Massen, Val Thorensin ja Meribelin välillä, joskin löytyyhän noin laajasta alueesta aina jotain jännää. Mielenkiintoinen yksityiskohta ovat avoimet kabiinit eli roskapöntöt, jotka löytyvät juuri Massen juurelta.

Betonihirveyden ympäröimistä linjoista enemmän toisaalla.


Meribel - kolmen laakson sydän
Majapaikkaamme ympäröivä Meribelin laskualue tarjoaa monipuolisen valikoimaan rinteitä sekä sitä parempaa laskua. Kylä itsessään on hyvin brittipainotteinen, mutta silti ihan ok. Homma on rakennettu aika pitkälti rinteeseen, joten halutessaan liikkua kylässä voi varautua kävelyyn ylä- tai alamäkeen. Bussit tosin pelaavat hyvin ja myöhälle iltaan, joten kävellä pitää vain, jos ei muuta osaa.

Laskualue jakautuu nätisti symmetrisesti kylän kummallekin puolelle ja pääsy viereisiin laaksoihin onnistuu huippujen kautta sujuvasti. Paitsi, jos tulee. Tai sataa jotain. Sinäänsä ei mikään yllätys, mutta pääsy - ja ennen kaikkea paluu - viereisiin laaksoihin on hyvinkin sääriippuvaista. Zillertalbahn ei pelasta, jos yhdyshissi vedetään säppiin.

Meribelin linjoista enemmän täällä.

Courchevel - kukaan ei kysy hintaa
Ne, joilla on, ja ne, jotka luulevat, että heiltä löytyy, viettävät hiihtolomansa Courchevelissä. Meille muille kylä(t) vaikuttaa äärimmäisen epäsympaattiselta paikalta viettää aikaa. Luksustavaroita voi hankkia laidasta laitaan ja pukeutua häpeilemättä todella rumiin hiihtoasuihin, kunhan ne on jonkun tosi tärkeän hahmon suunnittelemia. Kaikkea sitä näkee...

Laskualueen Courchevel tarjoaa kuitenkin erinomaisia rinteitä lasauteltavaksi. Toistaiseksi on vielä huhujen asteella alueen tarjoamat mahdollisuudet omaan lumeen. Hissitähyilyn perusteella laskettavaa pitäisi riittää ihan mukavasti, kunhan uusi kattaus sattuu kohdalle. Myös Chapelets-tuolihissin maasto on kutkuttavan kumpuista tsekattavaksi.

Minkkiturkkien reunustamista linjoista enemmän tos.