Helsingissä ei ole vieläkään lunta. Pysyvästi siis. Maassa. Yritys on kovaa ja taivas yllättää silloin tällöin mukavasti tyrkkäämällä pienen erän pehmeää massaa maan kansan ihasteltavaksi vain sulattaakseen sen viimeistään seuraavaan aamuun mennessä. Haluaisin herätä valkoiseen Helsinkiin edes kerran tänä talvena. Olisiko tätä fiilistä mahdollista kompensoida tukemalla voimallisesti ruuhkamaksuja?
Hieman viihdettä toi illan elokuva Thanks Brain!, josta enemmän kauden leffojen yhteydessä. Kerrankin jibautusta ihan vaan sen itsensä vuoksi, eikä täytepätkänä muun vetämisen seassa. Tuolla tavalla lumilaudalla skeittaamisestakin saa ihan oikeasti viihdettä. Ja. Ei vaan niitä iänikuisia yksittäisiä hittejä mitä kummallisempiin juttuihin, vaan todella innovatiivistä obstaakkeleiden ja temppujen yhdistelemistä. Ihan kuin street-skeittaus ennen vanhaan. Ei tarvitse siitäkään enää kitistä.
Sunnuntaina pikavisiitti Messilään. Hollolassa oli talvi. Aivan kuin olis paennut synkästä syksystä hetkeksi talveen. Olo oli virkeä ja valoa oli muka ihan julmetusti enemmän. Illalla satoi lunta vähän sisäpihallekin, mutta aamulla sai herätä siihen samaan vanhaan harmaaseen. Ensi viikonlopun Ruka tuo varmasti vastaavanlaisen helpotuksen moninkertaisena.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti