Valkoinen huone

Stadissa ei viime talvena nähty lunta juuri nimeksikään. Välillä sitä oikein ihmetteli, että miksi ihmeessä pitäisi näkyäkään, kun ei ytimessä pääse kuitenkaan laskemaan. Ja siitä kaikesta lumesta tulee kuitenkin tosi äkkiä loskaa ja märkää ja muuta.

On se vaan hienoa, että nyt piisaa Stadissa lunta. Valoa on hulluna enemmän. Se lienee ainoa oikea hyvä puoli. Fiilispuolelta löytyy kuitenkin rutosti lisää.

Meikä diggaa, että voi kävellä vaan liukastellen. Meikä diggaa, että joudun kiertämään lähiliikenneympyrään hullunkokoisen lumikasan ympäri. Diggaan todella siitä, että montaakaan metriä ei pääse kävelemään ilman, että jotkut käyvät pienimuotoista lumisotaa. Mua ei edes haittaa, että Marian sairaala ruhkautuu kaatuneista mummoista. Niin se vaan menee.

Autot pysäköitynä vinksin vonksin lumikasojen keskelle armottomat lumikasat katolla kuskien puskiessa lunta milläikinä pois vetävien renkaiden läheltä lienee yksi konkreettisimpiä stadilaisia talvikuvia. Ja kyllähän ohikulkija aina naapuria pysähtyy auttamaan.

Tämä kaikki siitä huolimatta, että kohta sitä ei enää ole. Mutta sitten tulee taas lisää.