Valkoinen huone

Puuterirakkautta

2009-12-25T13:32:00.002+02:00

Uusin Slammer kertoi suomalaisesta rakennelmasta nimeltä Powderlove. Kyseessä on laskijoille suunnattu sosiaalinen verkko, missä sosiaalisena elementtinä on yksittäinen laskupäivä. Tavallaan samantyyppinen viritys kuin Facebookissa jylläävä Snowbook.

Powderlove tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuden pitää kirjaa kauden laskupäivistä ja -paikoista sekä -seurasta. Laskupäivään voi myös liittää kuvia ja luokitella minkätyyppisestä laskupäivästä oli kysymys. Palvelun jännimmät ominaisuudet kietoutuvat päivälle annettujen luokitusten ympärille.

Laskupäivien luokitusten mukaan muodostetaan laskijan profiili, joka näin siis kertoo millaista laskua kyseinen kaveri on tällä kaudella hiihdellyt. Erittäin hyvä tarkistus omien kuvitelmien ja realiteetin välille. Samaisista tiedoista saadaan myös vimpautettua laskupaikkoille profiili, joka puolestaan kertoo millaista laskua palvelun käyttäjät kussakin paikassa laskevat. Mielenkiintoinen vimpautus.

Palvelu tuntuu toimivan ihan mukavasti. Laskupäivien lisääminen onnistuu vaivatta, suunnitelmien tekeminen samoin. Kuvat laskupäiviin pitää ikävä kyllä lisätä erikseen, eikä niitä voi linkittää muista palveluista. Henkilökohtaisesti luonnollisesti arvostaisin, jos Powderlove poimisi kyseisen päivän kuvat suoraan Flickristä, kuten esimerkiksi Dopplr tekee. Voisihan tuohon vielä jonkinlaisen filtteritägin kehittää, jos oikein haluaa hifistellä.

Kuten kaikissa sosiaalisissa palveluissa, homma on hyvin pitkälle kiinni siitä, löytävätkö kaverit palvelun ja saadaanko verkko näin toimimaan ja sitä kautta palvelun mahdolliset edut itselle käyttöön. Voisin kuvitella, että kaikille, jotka pitävät kirjaa laskupäivistään, Powderlove saattaa helpostikin tuoda pientä lisävivahdetta tuohon dokumentointiin.

Valokuvavuosi

2009-12-17T16:15:00.000+02:00

Eurooppalaisen lautailujulkaisun, OnBoardin, vuosittainen valokuvaspektaakkeli, Photo Annual, tipahti postiluukusta. Poikkeuksellisesti en ehtinyt sitä edes vielä odottaa, mutta kylläpä tuli kreivin aikaan. Varovasti aukeama kerrallaan kuin teinipoika ensimmäisen aikuisten kuvakirjan ääressä selailin mantereen merkittävimpien lautailukuvaajien viime talven aikaansaannoksia.

Kuvista näkyy mielestäni ainakin yksi selvä trendi: tietynlaisen brändituputtamisen väheneminen. Vaikka loppujen lopuksi sekä kuvaajan että kuvatun laskijan leipä tulee lauta- tai vaatevalmistajan markkinointibudjetista, asia tuodaan aikaisempaa hienovaraisemmin ilmi. Pääpaino on kuvalla, laskemisella ja fiiliksen taltioinnilla, eikä itsearvoisesti laudan grafiikoiden tai takin kuosin oikealla valottamisella.

Erityisesti tuota ajatusta alleviivasi mustavalko-otokset sekä omaksi artikkelikseen irroitettu Matt Georgesin Silhouettes-osuus, jossa laskijat olivat pitkälti mustia läiskiä ja kuvat erittäin tunnelmallisia. Valon ja varjon leikkiä parhaimmillaan. Pidin kovasti ja aion pistää tiukasti korvan taakse ensi talven otoksia ihmetellessäni.

Vaikka kuvatut laskijat ovat kovan luokan ammattilaisia ja erilaisilla kilpa-areenoilla pyörittelevät tuplakorkkeja ja tonnisia bonuksilla kummemmin hikeä vuodattamatta, on kuviin päässeissä tempuissa paljon rauhallisempia vetoja. Erityisesti silmään pistävät aina (bäkki-)sataset, joihin saadaan vangittua tyyliä merkittävästi enemmän kuin linnan juhlissa, ja olipa tämän julkaisun sivuille päässyt jopa neljä (4) kappaletta legendaarista Ollieta. No grab, no bullshit.

Jutun inspiroimana kävin oman viime talven kuvakansioni läpi. Sekaan mahtuu kaikenlaista, eikä taso luonnollisestikaan ole yllämainitun julkaisun portfolion veroinen. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - oli mielenkiintoista valita omasta mielestäni kelvollisin otos siitä joukosta. Päädyin ystävieni avustuksella (kiitos osallistuneille) samaiseen mustavalkoteemaan, jota isot pojatkin käyttivät. Ruka, Saarua I, marraskuu 2008.

Talvi tuli kaupunkiin

2009-12-16T10:26:00.003+02:00

Nyt se sitten on täällä. Jokavuotinen odotus helpottaa hetkeksi ja jopa Helsingin keskustassa saadaan lisävaloa vaaleasta heijastavasta pinnasta. Helpottaa todellakin. Taitaa termisen talven määritelmä tänä vuonna olla täytetty tämän viikon pakkasilla.

Viikonloppuna on villi tavoite laskea lähimäissä. Vihti ja Serena ainakin olivat jo auki, mutta mikä on tilanne ensi viikonloppuna. Serenassa on kolmosrinne auki ja lisää avataan "mahdollisimman pian". Vihdissä on 2 päärinnettä auki ja viikonlopuksi avataan "runsaasti lisää rinteitä/hissejä". Messilä on vielä kiinni, mutta aikovat avata huomenna torstaina kolmella rinteellä. Viikonlopun lisärinteistä ei ole arviota. Talmassa näyttää olevan kolme rinnettä ja parkki auki. Tänään on todettu "lisää rinteitä aukeaa lähipäivinä".

Eli onhan noita. Siitä vaan valitsemaan ja rinteeseen!

Osprey Kode 22 vs. 30

2009-12-04T16:47:00.007+02:00

Ensimmäinen kosketus Ospreyn uuteen Kode-mallistoon tuli SkiExpo-messuilla sunnuntain viimeisinä minuutteina. Ensireaktio oli kutakuinkin: "Onpas viimeistelty reppu!" Aikaisemmat Ospreyn laskureput ovat mielestäni olleet kevyesti puutteellisia juurikin laskuolosuhteisiin; tarvittavat ominaisuudet vaikuttivat päälleteipatuilta.

Kode-mallitossa ei ole mitään päälleteipattua. Moni asia on loppuun asti mietittyä ja ratkaisut ovat yksinkertaisia ja toimivia. Kustakin pakkauskoosta (22, 30 ja 38 litraa) on kolme kantolaitekokoa eripituisille selille. Omaan varteeni (173 cm) sopi parhaiten M-kokoinen selkämys niin 22- kuin 30-litraisesta.

Kävin ihastelemassa reppua tarkemmin lähimmässä Partioaitassa. Ulkoisesti repuissa merkittävin ero on pääosastoon pääsy. 22-litraiseen mennään tutusti päältä sisään, kun taas 30-litraisessa aukeaa selkämys. Kummassakin on pelastusvehkeille oma lokero, goggleille oma tasku, CamelBakille oma paikkansa ja letku viedään viilekkeen sisässä. Lannevyössä on pari pienempää taskua ja laskuvehkeiden kiinnitys on keskenään identtinen.

Päädyin ikuisuusongelmaan nimeltä pakkauskoko. Onko 30 litraa niin paljon, että reppu hölskyy mennessä ja ottaa ajotuuleen pahasti kiinni? Mahtuuko 22-litraiseen mitään vai pitääkö kamera jättää rannalle? Hommahan on helppo testata. Visa vinkumaan, reput kotiin koepakattavaksi ja vähemmän miellyttävä versio takaisin kauppaan ja kortille hyvitys.

Pakattavaksi tavaroiksi nappasin lapion ja sondin lisäksi, hanskat (mallia rock n' roll), toiset gogglet, lällärin, työkalun, pitkähihaisen paidan ja kamerasetin (Canon 30D, 70-200 f4, LowePro TLZ2), joista erityisesti viimeinen on aikamoinen vedenjakaja tilavuuden suhteen. Ja evääthän pitää saada myös mahtumaan.

Ensiksi kokeilin pakata mukaan vain kaikkein tarpeellisimman. Ylläolevasta setistä jäi pois kamera ja paita. 22-litrainen imaisi tavarat helposti ja kiristykset pitivät repun hyvin kasassa, eikä se hölskynyt selässä. 30-litrainen jäi auttamattoman tyhjäksi ja se tuntui myös selässä. Kantolaite toki myötäilee tekemisiä hyvin, mutta rutattu reppu aiheutti ikävän jälkiaallon nopeammissa liikkeissä. Piste 22-litraiselle.

Tämän jälkeen pakkasin kumpaankin koko setin. 22-litraiseen tämä aiheutti lievää ahtautta ja tavaroita piti asetella hieman tarkemmin. Loppujen lopuksi kaikki tavarat mahtuivat sulavasti, eikä reppu vaikuttanut ahdetulta etenkään selässä. 30-litrainen sovitti tavarat luonnollisesti sujuvammin sisuksiinsa ja tilaa jäi vielä ylikin. Reppu muuttui selässä tukevaksi ja miellyttäväksi. Etu 30-litraiselle, mutta 22-litraineen ei myöskään sakannut.

Laudan sai kumpaankin reppuun kummallakin täyttöasteella kiinnitettyä nopeasti ja vaivattomasti. Kiinnitysmekanismi on oikeasti kätevä ja tehty juurikin laudan kiinnittämistä varten. Suksille on omat kuvionsa A-malliseen kannatteluun, mikä näyttää myös toimivalta.

Päätin kokeiluni jälkeen palauttaa 30-litraisen, koska 22-litrainen riittää tarpeeseeni. Mieluummin just ja just kuin, että pitää miettiä, miksi rakkine ei pysy selässä. Ainakin itselläni näin. Jos pidät yleensä mukana esimerkkisettiäni enemmän tavaraa on 30-litrainen varmasti parempi ratkaisu.

Kausi käynnissä

2009-11-05T12:39:00.006+02:00

Huh. Ennen kuin huomaakaan on lumi maassa, lauta alla, messut ympärillä ja räntää Helsingin kaduilla. "Talvi yllätti lumilautailijan."

Kausi avautui tänä vuonna viikkoa ennen messuja Rukalla. Saarua oli loistavassa kunnossa ja Kurua viihdytti muutama pomppuhärveli. Ekan päivän tönkköjalkojen jälkeen homma lähti taas tutuille uomille. Jopa sen verran, että keho tuli ajettua taas aika juntturaan. Yksi kaksituntinen opetussessari Juhon ja Samun kanssa toi mukavaa vaihtelua.

SkiExpo/BoardExpo oli taas hieman elänyt. Varmastikin taantuma teki omat pikku tepposensa, mutta ehkä käynnissä on myös rakenteellisempi muutos messujen luonteessa. Isot suksitalot (Atomic, Salomon, Fischer) jättivät osastonsa tyhjäksi. Samoin teki myös Burton. Rossignol yritti paikata tilannetta monipuolisella ja laajalla osastollaan, mutta kyllä tila enemmän tilkkutäkiltä tai tavaratorilta vaikutti kuin messuilta perinteisessä mielessä.

No, kaikki varmaan näkivät taas tuttunsa, nostattivat lumikuumetta ja nauttivat tarpeelliseksi katsomansa määrän alkoholipitoisia virvokkeita. Ensi viikonloppuna edessä onkin Rukan Talvikauden Avajaiset - oli lakko tai ei.

Tirolin kausari

2009-10-04T20:39:00.004+03:00

Miettikääpä. 77 hiihtokeskusta, 1305 rinnekilometriä ja koko lysti maantieteellisesti kompaktilla alueella. 590 eurolla voi lunastaa itselleen oikeuden jokapäiväiseen laskuun lokakuun alusta toukokuun puoleen väliin.

So müssen Berge sein.

snowcard.tirol.at.

Avajaisviikonloppu

2009-10-04T20:24:00.003+03:00

Kai se on uskottava, että se talvi sieltä taas tulee. Hyvä niin, sillä onhan tässä jo odotettukin. Odotusta väritti tänä viikonloppuna kauden eka leffa ja Intersportin talvikauden avajaiset.

B eli virallisemmin Burton piti perjantaina Bio Rexissä leffaillan firman uusimman pätkän muodossa. Paikalla oli mukavasti porukkaa ja vanhan teatterin penkit ottivat kontaktia erilaisiin lökäpöksyihin. Oli mukava nähdä lumilautailua liikkuvana kuvana pitkästä aikaa ja tällä kertaa vielä isolta kankaalta. B the movie sisälsi kaikki peruselementit ja muutaman mausteen. Arviointia enemmän leffakoosteessa.

Sunnuntaina oli vuorossa Forumin Intersportin talvikauden avaus. Paikalle oli rontattu maahantuojien varastojen viime kauden loput vempeleet ja tämän kauden mallikappaleet. Porukkaa riitti ja ilmeisesti kauppa kävi. Lautamyynti ainakin asetti tiukat tavoitteet tulevaa SkiExpon keikkaa varten. Paikalla oli myös normaalit epäillyt, joten juttua riitti.

Ai niin. Rukalla pistettiin tykit laulamaan. Kohta sitä saa...

Käytön jälkiä

2009-06-23T00:48:00.001+03:00

Aikaisemmin arvioin Ortovox Freerider 24 -laskurepun sopivan loistavasti käyttööni. Monen ominaisuuden puolesta arvioni osui oikeaan ja reppu toimii odotetusti lumen keskellä. Reilun vuoden mittaisen jatkuvan testauksen jälkeen muutama asia on kuitenkin saavuttanut heikkoudessaan sellaiset mittasuhteet, että niiden raportoimatta jättäminen olisi huonoa.

Selkäpanssariominaisuudesta johtuen repun vyötäröremmi on hieman tavallista jykevämpi ja kiinnitetään karhuntarralla. Itse pidän tämänkin repun vyötäröremmiä hieman tiukkaa löysemmällä, jotta liikkuvuus laskiessa ei kärsisi turhaan. Tästä johtuen noin viiden sentin matka karhuntarrasta jää vastakappaleensa ulkopuolelle. Tuo ulkopuolelle jäävä osa tuppaa ikävästi hiertämään laskutakkia ja jättämään sen pintaan selviä kulutusjälkiä. Pikaratkaisuna jessellä tarran turha osa piiloon, mutta vasta vahingon tapahduttua. Eipä juuri miellytä.

Toinen repun heikkouksista on lumilaudan kiinnitysmekanismi. Laudan saa kyllä tukevasti kiinni ja kantaminen on helppoa. Kiinnikkeet joutuu tosin erikseen kaivamaan esiin tai säätämään ne tukisolkiinsa lumilautaa kiinnitettäessä. Vaivalloista yksityiskohtien näpertämistä tundrassa välttää mielellään, mutta se ei tämän repun kanssa onnistu. Ei näin.

Jos siis käytössäsi on tällainen kantolaite tai ajattelit sellaisen hankkia, tsekkaa ainakin tuo hiertämisasia. Kunnolliset laskutakit eivät kuitenkaan ole ihan niin halpoja. Kiinnitysmekanismin hankaluuden vakavuus on tietysti subjektiivista, mutta kannattanee erityisesti hankittaessa ottaa huomioon.

Kutsu lumikauppaan

2009-04-22T10:16:00.002+03:00

Verkkokauppoja saman katon alle keräävä suomalainen verkkokauppojen verkkokauppa Fruugo tarjoaa kiinnostuneille tahoille mahdollisuuden kurkata piakkoin avattavaan palveluun. Jos olet ulkoilma-aktiivi (laskija, retkeilijä, kiipeilijä, ...) ja olet kiinnostunut tutkimaan mahdollisuuksia hankkia tarpeitasi verkkokaupasta, tässä on sinulle mahdollisuus päästä testaamaan uutta palvelua.Fruugo tarjoaa kutsutuille mahdollisuuden tilata tavaroita ilman toimitusmaksua rajatun ajan. Jätä yhteystietosi kommentteihin tai pistä viestiä, niin paluupostissa tupsahtaa kutsu.

Armeijan mailla

2009-02-21T05:13:00.006+02:00

Chisenupuri on yksi Hokkaidon saaren pienistä hiihtokeskuksista Nisekon lähellä. Pieni on todellakin pientä, sillä keskusta palvelee yksi kuomullinen tuolihissi - paikalliseen tapaan ilman jalkatukea. Rinteitä on muutama ja muuta maastoa hieman enemmän. Keskus on jonkinlaisten maanpuolustusjoukkojen käytössä, joten rinteestä löytyy vaellussuksilla alppikäännöstä riuhtovia maastopukuhahmoja.

Hissimatkalle kertyy korkeuseroa 300 metriä. Ylemmäs ei juurikaan pääse edes haikkaamalla. Ylhäältä laskijan oikealle rinteiden vierestä löytyy lepposaa lojoteltavaa, mutta varsinaiset maastot ovat hissilinjan vasemmalla puolella alamäkeen katsottaessa. Välejä on monia ja kaikista niistä löytyy kumpuilevaa metsämaastoa, jota voi rauhallisesti pudotella puita väistellen ja "lampaiden" yli ollaillen. Metsikkö loppuu tasaiselle, jossa pieni puro palauttaa laskijan hotellin ja onsenin pihaan.

Hotelliin ja onseniin kannattaa muutenkin tutustua. Tarjolla on paketteja, jotka sisältävät hissilipun, lounaan ja kylvyn päivän päätteeksi erittäin taktiseen hintaan. Siitä ei puutu kuin annos olutta ja senkin saa automaatista valmiiksi annoskokoon tölkitettynä. Onsenin mahdollistavien kuumien lähteiden luonnonläheinen tuoksu antaa paikalle myös oman leimansa.

Kaiken kaikkiaan päiväreissun arvoinen paikka, joka sopii erityisesti Nisekon ruuhkaisille päiville. Erilaista ja kuitenkin niin samanlaista.

Infrastruktuuri vs. palvelu

2009-02-21T04:59:00.003+02:00

Japani on laskumaana yllätyksiä täynnä. Vaikka mitään tarkempia odotuksia ei voinut etukäteen nimetäkään, huomaan useiden asioiden olevan hieman eri tavoin kuin niiden oletti olevan.

Hissikalusto Nisekossa ja sen lähialuiella on vanhaa ja väsynyttä. Pieniä kabiineja, hitaita tuolihissejä, joista harvoissa on kupu. Setin kruunaa toppiin vievät yhden hengen pizzalaatikot, joissa ei ole jalkatukien lisäksi myöskään turvakaaria. Jalkatuellisia tuolihissejä on yleisesti vähemmän kuin kuvullisia. Raahaushissit puolestaan loistavat poissaolollaan.

Mutta. Hissitoimintaa ei kuitenkaan voi moittia huonoksi, sillä se missä tekniikassa annetaan tasoitusta, korvataan erittäin hyvällä palvelulla. Tuolit putsataan kovimmassakin pyryssä aina lumettomaksi ja lähtiessä sekä saapuessa henkilöhahmo pitää huolta asioiden sujuvuudesta tervehtien, ohjeistaen, kumartaen ja kiitellen.

Jonotus on rauhallista ja sujuvaa. Sinkkujonot täydentävät puuttuvia paikkoja, jos yhdellä seurueella ei hissi täyty. Jonoja kuitenkin muodostuu, koska nostokapasiteetti ei päätä huimaa ja vaihtelevat säätilat pitävät usein osaa hisseistä kiinni.

Palvelu erittäin esimerkillistä ja hiihtohahmosta tuntuu hyvältä. Toisaalta olis myös ihan kiva päästä potisti toppiin, kun sitä pyydaa kerrankin on.

Odotuksia odottamatta

2009-02-13T08:12:00.002+02:00

Japani ja erityisesti Nisekon hiihtokeskus odottavat huomista. Tai siis minä odotan näkeväni ne huomenna. Sen lisäksi en oikein tiedä mitä odottaa. Moni asia on varmasti hyvinkin erilailla ja hyvä niin. Erittäin kiinnostavaa nähdä, miten tutut asiat voidaan tehdä vieläkin tehokkaammin. Ja vastaavasti, mitä kaikkea vierasta toinen puoli pallosta tarjoakaan.

Lunta ja laskua riittää joka tapauksessa. Hyvällä porukalla liikenteessä ja ennusteet näyttävät lupaavilta ainakin ensi viikon suhteen (Snowjapan.com: there's plenty of snow on the way all next week!). Harvoinpa sitä on itseään mäensyrjässä tylsistyttänyt.

Seuraamme tilannetta ja palaamme asiaan!

Konttaamassa

2009-01-27T08:48:00.003+02:00

Rukan naapuruston luonnonsuojelualue tarjoaa miellyttävän sarjan kumpuja itsenousua ja sitä seuraavaa palkintolaskua varten. Saaruat, Valtavaara ja rivistön viimeisenä Konttainen tarjoavat tunnetusti leppoisaa laskettavaa hyvän lumen aikaan.

Tammikuinen miellyttävä lauantaiaamu tarjosi mökkiporukallemme puitteet könytä Konttaiselle ja nautiskella hienoista maisemista. Yksinkertaisin tapa nousta lienee Karhunkierroksen parkkipaikalta Virkkulantien varressa. Tarjolla on mahdollisesti jo käyskennelty polku ja ainakin lumen alta löytyy puuportaat hänkkineen, jotka ainakin näyttävät suunnan. Matka-aika lumesta riippuen 20-30 minuuttia. Jos polku on tallattu, kannattaa ylös kavuta, vaikkei alas laskisikaan. Maisemat ovat todella komeat.

Alaspäin voinee lasautella kukkulan länsipuolta takaisin tielle vähän mistä tahansa välistä. Puiden tiheys vaihtelee ja muotoa riittää saamaan aikaan erilaisia vaihteluita lumioloduhteissa. On varmaankin täysin päiväkohtaista, mistä paras linja löytyy. Tähtäimenä tie ja urku auki. Verttiä kertyy noin 100 metriä. Tietä pitkin pääsee luonnollisesti takaisin parkkikselle.

Varoituksen sana lienee taas paikallaan. Vaikka ollaan vain kotimaisilla kukkuloilla, jotka ovat pieniä ja loivia, niin myös täällä luontoäiti vaatii veronsa. Konttaisella on edellisestä veropäivästä jo hetki, mutta silloin hinta oli suuri. Järki päähän, silmä käteen ja vempeleet messiin.

Zillertal ennen ja nyt

2009-01-20T15:43:00.001+02:00

Jotkut asiat ovat ikuisia, kuten maito ja Rolling Stones. Useimmat asiat kuitenkin muuttuvat ajan kanssa - joka tarkoituksella tai toisten asioiden vaikutuksesta. Näin myös konservatiivista juuristaan huolimatta tekee Zillertal. Joulunajan pikavisiitillä seuraavanlaisia muutoksia tarttui visiiriin.

Hintartuxin alakabiini on uusittu pöyhkeäksi kolmattakymmenettä henkeä vetäväksi kopiksi. Muutos taisi olla ihan paikallaan, sillä vielä viime talveen asti alakabiinin kapasiteetti oli seuraava kahta pienempi. Ala-asemarakennelma on maisemoitu uuden kabiinin ympärille ja muodostaa näin yhtenäisen rakennuksen lippukioskin ja vuokraamon/huoltamon kanssa. Vanhin kippo rakennuksineen ja tolppineen on täysin poissa ja edellinen hissi auttaa taakan tasaamisessa.

Toinen merkittävä muutos hissijärjestelyihin on uusi hissikorttipohja. Edellinen pusuhuulinen oli kuitenkin pärjäillyt jo pari talvea ilman minkäänlaista päivitystä. Oli jo aikakin?

Edellisiä merkittävämpi muutos löytyi Mayrhofenin Scheulingstrasselta. Ei, Scotty on ennallaan, mutta Seekerin alakerta on täysin rempattu. Poissa on baari, jossa on monet afterioluet juotu, ja tilalla jos jonkinlaista tuoteräkkiä. Valikoima on aikaisempaa laajempi ja huomattavasti taktisemmin esillä. Fenkyn mukaan homma jatkuu ja alakerrasta tulee poikien puoli yläkerran jäädessä tyttöjen valtakunnaksi. Ilmeisesti myös jonkinlainen anniskelukulmaus on tulossa takaisin. Poikien puolelle tietysti.

Jos nyt jotain erikoisnegativiisia muutoksia haluaa laaksosta hakea, niin yhdyshissitaulut näyttävät ehkä aikasempaa enemmän mitä sattuu. Aikaisempina talvina taulut ovat suht hyvin pitäneet paikkaansa, mutta tällä kertaa jäimme porukan kanssa välihissin porteille seurailemaan lumen kolaustoimia. Ranskan arki nyt myös Zillertalissa.

Raahaushissit paikallisittain

2009-01-18T12:00:00.000+02:00

Pienten baijerilaisten lokaalimestojen listaa jatketaan Bayrischzellistä kohoavalla Sudelfeldin keskuksella. Tunnelma on autenttisen lokaali, eikä läheisyyteen tehdä massaturistimatkoja.

Korkeuseroa tässäkin keskuksessa kertyy 800 metriä eli neljä Rukaa päällekäin. Ylähissit nostavat 1500 metriin ja silhuetti on vuoristoinen. Ylhäältä löytyy myös mukavaa kenttää odottamassa tuoreen lumen pöllyttäjiä. Alempana puolestaan metsä- ja peltopätkiä hissiltä hissille.

Nostokapasiteetista vastaa iso joukko ankkurihissejä, jotka järjestyvät parhaillaan pareittain. Tuolihisseja on kaksi, joista toinen yhden hengen kuriositeetti viereistä kylästä rinnealueille.

Pysäköidä kannatta Waldkopfin hissien luokse ja ajoreitti valita Schlierseen kautta etenkin, jos lunta on hippuakaan, mutta myös hienojen maisemien vuoksi. Ajoaika Münchenistä niin tai näin alle tunti.

Baijerilaiset portaat

2009-01-16T16:58:00.001+02:00

Garmisch-Partenkirchenin olympiakaupungin eteläpuolella kohoaa jäätiköstäänkin tunnettu Baijerin ja näin siis myös koko Saksan korkein vuori, Zugspitze. Vuori hallitsee näkymää kaupunkiin saavutteassa pohjoisesta valtaväylää pitkin. Huipulle vievät myös visuaalisesti portaat eli alemmat huiput, jotka kasvavat idästä länteen kohti Zugspitzen huippua.

Laskualueet myös jakaantuvat näiden huippujen ympäristöön. Ikävästi jäätikkö ei ole samassa yhteydessä muiden alueiden kamssa ja näin ollen Alpspitzen, Kreuzeckin ja Hausbergin alueet jäävät vähemmälle huomiolle.

Alpspitzen alue on korkein porras ja lähinnä Zugspitzea ja jäätikköä. Maisema on hyvin alppista ja kallioista. Laajoja kenttiä laskettavaksi ei löydy, mutta etsivän tiellä varmasti sattuu mielenkiintoisia kiertoreittejä. Maisemat eivät ainakaan ole pahasta ihmiselle.

Hausbergin hiihtoalue on täysi vastakohta Aplspitzen alueelle. Käynnissä on täysi hiihtokeskushärdelli kouluineen, terasseineen ja turistimassoineen. Kreuzeck jää näiden alueiden väliin ja toteuttaa hieman kumpaakin.

Zugspitzen portaat tarjoavat varmasti monipuolisempaa laskua kuin pelkkä jäätikköalue ja ovat ehdottomasti vierailun arvoiset. Lumen ollessa hyvällä mallilla kyläänlaskut, joita on yhteensä neljä, saatavat tarjota erittäinkin miellyttäviä lasautuksia aamupäivisin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaupungissa lomailevien lisäksi myös lähialueiden paikalliset puskevat mestoille viikonloppuisin ja pyhäpäivinä.

Lumikamaa Euroopasta

2009-01-16T08:41:00.009+02:00

Keräilin eilen työtehtävien puitteissa listaa eurooppalaisista lumivermeitä työntävistä verkkokaupoista. Ajattelinpa postata listan myös tänne. Sikin sokin ovat lauta- ja suksikaupat. Sekaan mahtuu myös muuta vuorillaliikkumistarpeistoa.

Tarkastelin lähinnä valikoimaa, en niinkään toimitus- tai maksutapoja. Mitä lumikauppoja listasta puuttuu? Kokemuksista kiinnostaisi toimitusten onnistuminen ja lupausten täyttyminen.

Mukana myös juurikin avattu kotimainen kovimmasta päästä: www.myboard.fi.

Suomi
www.myboard.fi
www.boardstock.net
www.lamina.fi
www.unionfive.fi
www.suksikauppa.com
www.freeheels.fi
www.camu.fi
www.partioaitta.fi
www.varuste.net
www.proshop.org

Itävalta
www.blue-tomato.at
www.burtonstore.eu
www.moreboards.com

Saksa
www.planet-sports.com
www.hot-zone.tv
www.sport-conrad.com
www.biker-boarder.de
www.snow24.de
www.dealerboardshop.de
www.funsporting.de
www.boardshop.de
www.result24.com
www.bergzeit.de

Ruotsi
www.outdoorexperten.se
www.addnature.se
www.naturkompaniet.se
www.junkyard.se
www.hollywood.se

UK
www.snowboard-asylum.com
www.mpora.tv
www.snowfit.co.uk
www.onebelowzero.com
www.craigdonmountainsports.com

Hollanti
www.zwerfkei.nl

Ranska
www.telemark-pyrenees.com
www.cham3s.com

Kuinka paljon on paljon?

2009-01-15T12:50:00.003+02:00

Nisekossa on tippunut yön aikana reilu 50 cm lunta raportoi Snow Japan.

Vaikea sanoa, kun ei tuollaista dumppia varmaankaan ole koskaan nähnyt, että onko se paljon, mutta kyllä kuulostaa aika merkittävältä määrältä kuusisakaraiseksi kiteeksi jäähtynyttä vettä.

Toinen asia on, kannattaako tuollaisiin uutisiin uskoa. Lähde vaikuttaa uskottavalta, mutta siitä huolimatta on syytä mennä paikan päälle katsomaan. Aamukammassa taitaa olla 29 piikkiä.

Lumileffat 2008-2009

2009-01-13T19:55:00.001+02:00

Kesä ja alkusyksy kuluvat varmaankin kaikilla lumitouhuja harrastavilla jollain asteella "ylimenokautena" ensiksi lepäillen, kesästä nauttien ja jossain vaiheessa odottamisen tuska kääntää homman valmistautumiseksi. Mahdollisen ankaran oheistreenin lisäksi fiilistelyä - ja näin tuskaa - voi hyvin lisätä lumiaiheisilla elokuvilla.

Edellisvuosien tapaan (rock ja pop) listaan ja kirjaan mietteet kauden taktisimmista tuotannoista ja erityisesti niistä, jotka sattuvat henkilökohtaisesta näköradiostani tallenteelta toistumaan.

Scrapbook - kotimaista dokumentaatiota
by HDP Films
Riders: Autti, Kinnunen, Piirainen, Konttinen, Piiroinen, Lahti, Hast, Mattila, Veijola, Poikajarvi, Passi, Kiistala, Haapalainen, Peltonen, Koski
Koostumus: elämäntapaa, hyndiä, lunta, maastoa, hänkkä tai kaks

Erilainen lumilautaelokuva. Siitä isot pisteet. Homma alkaa dokkarilla ja vaihtuu puolen tunnin paikkeilla perinteiseksi parttikamaksi. Vetäminen on hyvää ja jälki laadukasta. Oman vahvan ripauksen antaa äärimmäisen korkea kotimaisuusaste ja sen mukana tuomat tutut hahmot ja mestat. Arvio annettava erilaisten sinivalkoisten linssien läpi.
@@@@@

That's It That's All - se ihan kaikki
by Brain Farm Films
Riders: Rice, Müller, Terje, J. Jones, Lago, Iguchi, Kass
Koostumus: lunta, maastoa, hyndiä, ...

Tästä leffasta kohistiin paljon jo ennen kautta. Nimi enteili kuitenkin juuri sitä, mitä tuleman piti. Olihan siinä nyt sitä ihan kaikkea. Sponssit olivat myös tuupanneet tähän pätkään aika paljon tolppaa, sillä heliajasta ei oltu tingitty. Parhaat spotit, kovat vetäjät ja aikaa odottaa aurinkoista päivää. Ihan pieni miinus Traviksen ylempalttisesta läsnäolemisesta.
@@@@1/2

Best of Totally Board - nostalgiatrippi
by Standard Films
Riders: Line, Hatchett, Chastagnol, Jealouse, White, Benedict, Burt, Rippey, Perata, J. Jones, Terje, ...
FIN: Mäkinen, Oksanen
Koostumus: takamaastoa runsaasti, paippia, hyndiä ja jibautusta

Niin. Mitä tuohon nyt sanois? Kooste klassikkopätkistä, jossa vetävät kaikki. Yhdellä kertaa lumilautailun kuka kukin on sekä kehityskaari dokumentoituna tyylin, välineiden ja filmatisoinnin osalta. Jos ikinä pitäisi katsoa vaan yksi lumileffa, tämä voisi olla yks.
@@@@

It's always snowing somewhere - eikä aina niin vähän
by Burton
Riders: Jones, Terje, Kalbermatten, Müller, White, Solberg, Rüf, DCP, ...
FIN: Sorsa, Oksanen, Piiroinen
Koostumus: reilusti pehmeää, sekaan eksyneitä hyndiä ja joitain reilejä

Erittäin mieluisaa perussettiä. Burtonin jengi esittelee erilaisia nurkkia maailmasta, josta ovat löytäneet lunta laskettavaksi. Ja niitä spottejahan löytyy. Lunta on esillä todella runsaasti ja laskeminen on monelta osin juurikin suuren määrän lumen pöllyttämistä. Alkukauden lumen odotteluun erittäin taktista katseltavaa. Pienenä miinuksena sanottakoon, että spottikohtaisen kiertämisen sijasta leffa kulki taas vetäjien parttien mukaan. Tämä teema, jos mikä olis, olisi suonut rikkovan liiankin tuttua kaavaa.
@@@

Stack Footy - onhan se hauskaa
by Think Tank
Riders: Burtner, Beresford, Miller, Visconti, Hironaka, Genovese, Engle, ...
FIN: -
Koostumus: hauskanpitoa parkissa ja kaduille, höysteenä muutama pyydahyndä

Viime vuoden positiivinen jibautusyllätys sai ansaitsemansa jatkon. Edelleen on luovuus kaakossa ja kaikkea vedetään, mitä vaan eteen sattuu. Ja vielä jonkinlaisena jatkumona. Streettiä alkuperäisimmillään. Tänä vuonna sekaan oli heitetty erilaisilta reissuilta kuvattuja hyndäpätkiä. Varmasti kivoja muistoja, mutta muuhun matskuun ne eivät oikein sopineet. Suutari lesteissään.
@@@

"Shopfloor" - duunarit hommissaan
by Storbis Pictures
Riders: Harstad, Marthinsen
FIN: Ettala, Erätuli, Toppinen, Heiskanen, Pentti, Sorsa, Korpi, ...
Koostumus: reilusti reilejä, joitakin parkkihyndiä ja hyppysellinen pehmeää

Kauden leffaputken avaaja tuottaa perus-Storbista. Koostumus on hieman aikaisempaa urbaanimpi ja arvon spedeilyä on aikaisempaa vähemmän. Kurulan Antin pätkä yllättää pannutuksien ylitsevuotavuudella. Tapahan se on tuokin erottua porukasta. Jugin osuus päättää elokuvan ja materiaalista päätellen myös herran pitkän ja ansiokkaan uran. Huipulla on hyvä tuulettaa!
@@@

Aesthetica - perussettiä
by Standard Films
Riders: Jackson, Crepel, Horgmo, Ladvik, Jonsson, Reed, ...
FIN: Laivisto
Koostumus: kaikkea laskettavaa tasaisesti

Hyvää laskua monipuolisesti erilaisista laskettavista ympäristöistä. Kuvaus ja tekniikka viimeisen päälle ja varmasti synsteemit kohillaan. Mutta. Mitäs hyötyä tästä kaikesta on, kun ei ole mitään kerrottavaa? Vai oliko tarina, että pojat muuten laskivat viime talvena lumilaudalla? Onpa kumma. Siitähän niille maksetaan. Niin monta reissua, niin monta mestaa... Kai sieltä nyt jotain kerrottavaa löytyisi.
@@@

Lumilautailupäivä

2008-12-17T12:49:00.000+02:00

Ai mitä? Maailman lumilautailupäivä (World Snowboarding Day) on julistettu olevan sunnuntaina 21. päivä. Selvä juttu. Mennään siis lumilautailemaan. Tapahtuma näyttää eskaloituneen aikamoiseksi kansoja syleileväksi hurmokseksi. Myöskin kotoinen SHKY on lähtenyt ilmeisesti lumilautaliiton kanssa väkertämään ensimmäistä kertaa oheismeininkejä kotoisessa Suomessa. Jos ei muuta, niin hissiliput saa puoleen hintaan monista hiihtokeskuksista. Myös Rukalta.

Joten ei jupinoita. Mäkeen siitä.

Viikkoa vaille

2008-12-12T09:00:00.005+02:00

Rupeaa olemaan aika. Töitä on taas tehty ja kattila vuotaa hiljalleen yli. On aika lähteä katsomaan vuoria. Viikon päästä kumitassut irtoavat Helsinki-Vantaalta ja osuvat tonttiin taas mustan Baijerin punaisessa pisteessä. Tosin ei taida Baijerikaan enää olla niin musta.

Kourallinen päiviä kotikylässä ja joulu Münchenissä kaikessa rauhassa perheen kesken. Joulun jälkeen pari päivää vielä jossain. Kolme päivää lokaaleissa?

Ansaittua tai ei, aion nauttia tästä reissusta kuin vakavasta mielisairaudesta kärsivä henkilöhahmo nauttii vedessä haudutetuista kaurahiutaleista.

Lumi ja Stadi

2008-11-24T17:28:00.006+02:00

Stadissa ei viime talvena nähty lunta juuri nimeksikään. Välillä sitä oikein ihmetteli, että miksi ihmeessä pitäisi näkyäkään, kun ei ytimessä pääse kuitenkaan laskemaan. Ja siitä kaikesta lumesta tulee kuitenkin tosi äkkiä loskaa ja märkää ja muuta.

On se vaan hienoa, että nyt piisaa Stadissa lunta. Valoa on hulluna enemmän. Se lienee ainoa oikea hyvä puoli. Fiilispuolelta löytyy kuitenkin rutosti lisää.

Meikä diggaa, että voi kävellä vaan liukastellen. Meikä diggaa, että joudun kiertämään lähiliikenneympyrään hullunkokoisen lumikasan ympäri. Diggaan todella siitä, että montaakaan metriä ei pääse kävelemään ilman, että jotkut käyvät pienimuotoista lumisotaa. Mua ei edes haittaa, että Marian sairaala ruhkautuu kaatuneista mummoista. Niin se vaan menee.

Autot pysäköitynä vinksin vonksin lumikasojen keskelle armottomat lumikasat katolla kuskien puskiessa lunta milläikinä pois vetävien renkaiden läheltä lienee yksi konkreettisimpiä stadilaisia talvikuvia. Ja kyllähän ohikulkija aina naapuria pysähtyy auttamaan.

Tämä kaikki siitä huolimatta, että kohta sitä ei enää ole. Mutta sitten tulee taas lisää.

Kausi avattu, osa II

2008-11-24T17:23:00.007+02:00

Nonni. Vihdoinkin. Perjantaina 21.11.2008 Rukalla alkoi kausi 2008-2009.

Erittäin hienoa puuhaa on mäenlaskeminen lumilaudalla. Ja miksei muillakin välineillä. Sain taas ja jälleen sellaiset kiksit tuosta puuhasta, että ei paljon paremmasta väliä. Pakkaspäivä, hyväkuntoinen rinne, näkyvyyttä sen verran, että pärjää ja mukavaa seuraa.

Parin päivän jälkeen rupeaa lauta taas tuntumaan hyvältä, tutulta ja turvalliselta. Nälkä kasvaa mukavasti syödessä ja seuraavaa kertaa ei toivottavasti tarvitse liian pitkään odottaa. Kauden opetuskuviotkin sain alulle. Kirsille kiitos hyvästä oppimisesta.

Paluumatka taittui mukavasti arvon lumimyrskyssä, joka lamaannutti liikennettä maalla, merellä ja ilmassa. Matka-aikaa Rukalta Kamppiin kertyi noin kolme varttia tavallista enemmän. Oiva kulkupeli tuo valkoinen viilettäjä.

91 lautaa

2008-11-11T20:59:00.000+02:00

Taas messuilla. Taas töissä. Tällä kertaa Intersport Forumin leivissä myymässä lumilautoja, siteitä ja kenkiä. Mielenkiintoinen myyntikokemus täpötäydellä osastolla. Aikaisemminhan tuollaista "tässä sulle hyvä lauta"-tyyppistä myyntiä ei ole tullut tehtyä.

Tavoitteena oli myydä porukalla sata lautaa viikonlopun aikana. Yhdeksän kappaletta jäi tavoitteesta, joten aika monta myös meni. Aika monella on siis tiedossa parempi talvi kuin muuten ei.

Toinen ensimmäinen

2008-11-03T20:28:00.004+02:00

KiiEspon eli BoardExpon toisena virallisena bilepäivänä eli perjantaina oli tarjolla kotimaisen dokumentaarilumilautaelokuvan Scrapbookin ensi-iltanäytös ja bileet Korjaamolla. Ensi-ilta oli tosin toinen, sillä ensimmäinen oli elokuvan syntysijoilla Rollossa.

Itselläni oli korkeat odotukset pätkää kohtaan ja ne myös täyttyivät suurilta osin. Olisin tosin kaivannut täydellistä irtiottoa parttiformaatista ja homman toteuttamista jossain todella yllättävässä muodossa - esimerkiksi kronologisesti. No, taustavoimat jylläävät ja jengi tarttee parttejaan. Dokumenttiosuus lämmittää yhtä paljon kuin lopputekstien kuvat hyvästä elämästä.

Jengiähän oli paikalla isoista nimistä pieniin paikallisuuksiin. Ilmeisesti myös krapula on suhteellisen lineaarisessa suhteessa nimen kokoon, kuten lauantaiaamun messunaamojen tarkastelu osoitti. Elävänä esiintyjänä elektropopkokoonpano TV OFF päräytti ainakin leipäläven auki. Genrenä erittäin pörröistä livekamaa.

Messuista ehkä enemmän huomenna. Ja leffasta arviot muiden seassa.

Kausi avattu

2008-10-27T10:08:00.003+02:00

Tosin yhtään laskua ei ole vielä laskettu.

Viikonloppuna pidettiin Rukan kauden avajaiset, joiden kohokohdiksi jäivät maastopyörälenkki tunturin ympäri, avajaisilotulistus ja hyvää ruokaa hyvässä seurassa. Voishan tietysti huonomminkin olla.

Lumettomuus vei kyllä koko meiningin aika rauhalliseksi. Porukkaa oli vähemmän, tuttuja niukemmin ja aaltoileva alakulo velloi yhteisessä mielialassa.

Tuleehan sitä lunta vielä, tuleehan?

Talven ensi merkit, osa II

2008-09-26T16:35:00.004+03:00

Aamun sarastaessa syksyisessä Helsingissä kantautuu korviin huhuja Rukalta. Ensimmäiset lumihiput ovat jääneet maahan. Töihin ja nenä kiinni webbikameraan. Totta se on. Tätä tässä nyt sitten tuijotetaan kauden avajaisia odotellessa.

Tuxissa on kuulemma tippunut 20 senttiä sopivasti viikkoa ennen avajaiskestejä. Kyllä se talvi sieltä pikku hiljaa on tulossa. Sopii minulle. Tulisiko seuraavasta ja ihan oikea talvi taas pitkästä aikaa vai olemmeko tuomittuja elämään harmaudessa?

Juurilla Turkissa

2008-09-22T16:55:00.002+03:00

Jeremy Jones kirjoittaa blogissaan erittäin mielenkiintoisia asioita alkukantaisesta poikittain pulkkailusta Turkin maalla. Sedät ovat vetäneet jo tovin ja edelleen maistuu. Muutama erittäin mielenkiintoinen yksityiskohta kyläläisistä löytyy: kiinnostusta nykyajan välineisiin ja hapatukseen ei ole, eikä kukaan ole ikinä laskenut suksilla.

Kaikkea sitä löytyy ties mistä. Kannattaa muistaa, kun käyttää sanoja "ei koskaan", "ei kukaan", "olin eka" tai jotain muuta vastaavaa.

Talven ensi merkit

2008-09-04T12:21:00.003+03:00

Aikaisemmin oli puhetta, että ihan ensimmäisiä talven merkkejä - ensilumea ja SkiExpoa - ennen näkyvillä on muitakin talvea vahvasti ennustavia merkkejä. OnBoardin ostajan opas taitaa olla ainakin minulle yksi varmimpia. Kesän vasta taittuessa syyskuuksi OnBoard ehti julkaista ostajan oppaan lisäksi myös talven ensimmäisen varsinaisen numeronsa.

Huomattava yhtäläisyys näiltä lehdiltä löytyi, joka myös tekee niistä poikkeavan verrattuna kaikkiin lumilauta-aiheisiin kausijulkaisuihin viimeisen useamman vuoden ajalta: ensimmäisellä sisäaukeamalla ei ollut ison Been mainosta.

Onko tämä veto tietoinen valinta Carpenterin perheyritykseltä? Onko OnBoard ryhtynyt vastustamaan tarkoituksellisesti tätä markkinajohtajan itseoikeutettua mainospaikkaa? Onko käynyt niin, että Rome vaan ehti aikaisemmin ja maksoi enemmän?

Tarkemman tarkastelun tuloksena huomasin, että koko lehdessä ei ole yhtä ainutta Been mainosta. Ei isoa, ei pientä. Ei vaan ole. Seuraamme mieleltämme kiinnostuneina tulevia julkaisuja kuin myös ensimmäisten hiutaleiden tippumista. Ekat leffatkin odottavat jo katselemistaan.

Nousevan auringon maahan

2008-07-31T15:38:00.005+03:00

Pojat after skissä ovat puhuneet, että Japanin pohjoissaarella on sitä jotain ja aika pirun paljon. Ilmeisesti parhaimmillaan tiputtaa sen 15 metriä talvessa. Helmikuussa lähdetään katsomaan, että onko tarinoiden huurre tuopista vai mäestä.

Tietystikin, jos meinaa sataa noin paljon lunta, niin sitähän pitää tulla yhtenään. Toisin sanoen Nisekon suunnassa ei ole tarpeen odotella aurinkoisia päiviä, eikä toisaalta tarvinne murehtia, että onko sitä tuoretta vai eikö.

Uusien nurkkien tsekkaaminen on aina mielenkiintoista. Kiitos Matkatoimiston Tädeille ja saumattomalle yhteistyölle.

Silmä lumille

2008-07-22T10:56:00.011+03:00

Internetin kulmalla keikkuu kohtalaisen mielenkiintoinen palvelu lumesta ja sen sijainnista kiinnostuneille. Snoweye tarjoaa näkymän yli 4000 webikamerasta nätisti alueittain jaoteltuna. Suht helposti voi itse kukin muodostaa käsityksen eri kolkkien lumitilanteesta. Lisäksi eri tahojen webikameratarjoomaan pääse näppärästi käsiksi yhdestä kootusta paikasta.

Teknisesti tai internetin näkökulmasta on mielenkiintoista, että kyseinen palveluhan edustaa vahvasti nykyistä mashup-kulttuuria, jossa eri lähteistä poimitaan sisältöä omaan palveluun ja leivotaan siitä jotain uutta. Sinäänsä ei mitään erikoista, mutta veikkaisin, että tämä yritelmä on tehty jo hyvin paljon aikaisemmin. Hyvä, että on tehty.

Uskoisin, että syssymmällä tämä palvelu nousee vielä arvoon arvaamattomaan.

Kauden päässä

2008-06-13T16:19:00.008+03:00

Kai se on Juhannuksen lähestyessä tunnustettava kausi 2007-2008 päättyneeksi. Kesälaskua Norjassa tai Alppien jäätiköilläkään ei ole tiedossa, joten näillä mennään. Pieni yhteenveto lienee paikallaan, jotta jälkipolvilla olisi jotain ihmeteltävää.

Talvihan oli sään puolesta Euroopassa toinen katastrofaalinen putkeen. Henkilökohtaisesti tätä turmiota ryyditti sitoutuminen Helsingin maaperään edellisten talvien vastaisesti. Tästä kaikesta huolimatta laskua tuli määrällisesti ja myös laadullisesti odotukset ylittävästi.

Jotain uutta tuli myös opittua. Ranska ei ole ihan täysin toivoton paikka mäenlaskun suhteen. Vapaammasta laskusta sai taas lisää kokemusta erityisesti reittien scouttauksen myötä niin vieraassa kuin tutussakin ympäristössä. Teknisesti kehitystä tapahtui merkittävästi opekurssin myötä/ansiosta/jälkeen sekä paippissa muutamien onnistuneiden sessarien ansioista. Voin rehellisesti sanoa laskevani kauden päätteeksi paremmin kuin koskaan.

Laskupäiviä kertyi talven aikana tasan 60. Keskimäärin tuli laskettua 3500 verttimetriä päivää kohti, mikä kielii merkittävästä määrästä kotimaisia laskupäiviä. Opetuspäivät varmaan aiheuttavat tuohon myös oman notkahduksensa. Useana päivänä on kuitenkin kutkuteltu 8 tonnin rajaa. Laskettuja mäkiä yhteensä 885.

Ensi talveksi toivotaan pientä korjausliikettä olosuhteisiin ja pyritään laskemaan vaan niin paljon kuin on mahdollista. Talvi alkakoon Rukan avajaisista tai jäätiköltä keskimmäisessä Euroopassa. Viimeistään kuitenkin OnBoardin ostajan oppaan ilmestyessä eteismatolle. Siihen asti.

Ortovox istuu

2008-04-28T13:34:00.012+03:00

Pitkän ja tuskaisen hankintakierroksen jälkeen hommasin kauden alkupuolella Ortovoxin Free Rider 24 -repun nimenomaan laskukäyttöön. Kokemukset ensimmäiseltä talvelta ovat erittäin positiivisia.

Laskureppua etsiessä tarkoituksena oli löytää pienehkö reppu (n. 25 litraa), johon vyöryvälineiden lisäksi mahtuisi kuitenkin kamera, eväät ja pikkutilpehööriä. Enemmän kuin suotavaa oli kiinnitysmekanismi lumilaudalle ja mielellään sellainen, jossa sitä lautaa oikeasti voisi vielä kantaakin. Lisäksi suositeltavana pidin mahdollisuutta kiinnittää reppuun noususukset mahdollisia hiihtovaelluskeikkoja varten. Vaatimusten yhdistelmä osoittautui yllättävän hankalaksi erityisesti DaKinelle ja Isolle Beelle.

Ortovox tarjosi kaksikin vaihtoehtoa: Free Rider 24 ja 26. Erona repuilla on selän pituus, josta sopivan valitseminen on oleellista integroidun selkäpanssarin vuoksi. Panssari oli minulle pelkkää plussaa, mutta tervetullut lisä. Valitsin siis stubumman.

Reppu täyttää kaikki ylläolevat vaatimukset ja on osoittautunut erittäin istuvaksi (ks. kuva), eikä estä laskemista sen enempää kuin mitä repulta voi odottaa. Erityisesti ajotuuleen reppu suhtautuu slikin ulkoasunsa mukaisesti. Eheä pinta auttaa myös lumien karistelussa hyvänä päivänä, sillä mitään lumitaskuja ei ulkopinnasta löydy.

Edellisen talven Ortovoxin mallisto oli vielä erittäin karkeaa muotoilultaan, mutta tämä kantolaite kestää jo katseitakin. Paksu lantiovyö hieman epäilytti, mutta se on osoittautunut toimivaksi. Reppua on siis kaikin puolin erittäin helppo suositella laskukäyttöön päiväkeikoille, joissa pääpaino on alamäellä ja hyvällä lumella. Oma arvioni on: @@@@.

EDIT: Reilun vuoden käytön jälkeisiä testituloksia.

Viesti perille

2008-04-24T13:24:00.007+03:00

Viime viikonloppuna yritin viihdyttää itseäni Sinivalkoisten Siipien kyydissä Rovaniemelle ja takaisin kauden viimeisellä Slammerilla. Onnistuin siinä vain osittain, vaikka kyseessä oli Valokuva Numero. Aivan niin. Ja varmaan juuri siksi.

Aikaansa ja genreänsä seuraavan aikakausijulkaisun on pakko tehdä luovaa muokkausta yleisesti käytössä olevaan kieleen ja erityisesti kielioppisäännöstöön. Tämä on perusteltavissa ylläolevan lisäksi myös lukijakunnan lukukokemuksen parantamisella, kun puhutaan "samaa kieltä".

Kielenhuollosta tekstissä ei kuitenkaan ole mielestäni perusteltua luistaa siksi, että lukijat eivät tiedä, mikä on oikein ja väärin, tai siksi, että ei nyt vaan jaksa. Varsinkin kun lukijakunnalleen esikuvallisen medialla olisi hyvä mahdollisuus vähän opastaa junnuja oikealle tielle. Eihän kaiken tarvitse olla pilkulleen (oho), mutta saman kappeleen lukeminen viiteen kertaan on perin turhauttavaa.

Kysymyshän on loppupeleissä tekstin luettavuudesta ja sen ymmärrettävyydestä eli viestin perille menosta. Viestiminen ja viestin ymmärtäminen lienee peruste koko aikakausijulkaisun tuottamiselle. Tämänhetkinen viestinnän taso vaatii merkittäviä sisälukuharjoitteita lukijalta, joka näin tuntee itsensä helposti aliarvioiduksi.

Onneksi sekaan mahtuu myös muutamia kirjoittajia, jotka tietävät, mihin pilkku tulee ja, että yhdyssana on yhdyssana. Kiitos Tuukka. Toivon, että kesäkauden aikana lehden toimitus miettii hiukan tekstintuottamiskuvioitaan. Osaajia näköjään löytyy, joten kiinnostuksestako se jää kiinni. Toivottavasti ei.

Suomessa on tilaa ainakin yhdelle laadukkaalle lumilauta-aiheiselle aikakausijulkaisulle. Helposti.

Pallas remppaa - mikset sinäkin?

2008-04-18T18:16:00.003+03:00

Relaa.comissa on astetta vilkkaampaa keskustelua herättänyt Pallakselta uutisoidut muutostyöt. Hotelli uusiksi ja Taivaskerolle hissi. Kyseessä on siis keskuksen kolmas hissi.

Porukka piirtelee uhkakuvia Tunturi-Lapin dokaantumisesta ja kansallispuistoalueen vessoittumisesta. Peloilla on varmasti vinhan perä, mutta olisikohan pienen todellisuustarkistuksen (kyllä, saan sanoa noin) paikka. 500 vuodepaikkaa ja kolme hissiä tuskin saa täysin posketonta buumia aikaiseksi tammikuiseen kansallispuistoon, jossa on sysipimeää ja helvetin kylmää, vaikka kuinka ilmasto jatkaisi lämpenemistä.

Mielipiteen muodostus on hyvästä, joten jään kuuntelemaan keskustelua.

Laskuja kisojen ulkopuolelta

2008-04-07T17:36:00.007+03:00

Tahkolla järjestettiin viime viikonloppuna lumilautailun SM-kilpailut (tsekkaa tiedote). Kaikenlaisissa kissanristiäisissä on tullut pyörittyä, mutta justiinsakin tuollaiset arvokisat ovat jääneet väliin.

Siinähän sitä sitten pällisteltiin slopestyleä harmaassa Savon keväässä. Yht'äkkiä Autin poika Antti paukkaa hyppyristä perässään Piiroisen Peetu. "Eihän tuo touhu mitenkään voi mahtua kisaformaattiin", sanoi ajatus pääni sisällä. Totta. Pojilla ei ollut pelipaitaa päällä, eivätkä he tällä kertaa osallistuneet näihin kisoihin. Ei aina tarvi. Välillä voi vetää vaan ja viihdyttää kansaa.

Pyörittelin päässäni tilannetta ja mietin, että onko tuo nyt ylimielistä pullistelua vai kapinointia organisoitua tilaisuutta vastaan. Tahdon kuitenkin uskoa, että jätkät totesivat pelaavansa eri pelikentillä ja antoivat muiden paistatella kotimaan parrasvaloissa. Koska ei aina tarvi ite. Onhan se hyvä, että joku lietsoo kisaporukkaa isompiin juttuihin ja pitää kansan kädet lämpimänä. Tosin siinä jeesas myös Fernetin promo-teltta. Ehkä maailma ei sittenkään ole ihan niin suorituskeskeinen. Ehkä.

Joka tapauksessa komeita ilmoja ja mukavaa ajanvietettä. Onneksi olkoon voittajille ja muuten vaan hyvin vetäneille. Ja kiitos paipin lainasta kisojen jälkeen. Ja I Walk the Linelle illan keikasta.

Taltioitu pätkä

2008-04-03T10:35:00.006+03:00

OnBoard kysäisee uusimmassa numerossaan kasalta laskijoita, kuka heidän mielestään veti tämän talven taltioinneissa parhaan pätkän. Kourallinen ammattiliukujia taputtelee kavereitaan olalle ja ovat niin stoked jonkun vetämisestä. Näinhän se menee.

Mietin omaa preferenssiäni ja pikku hiljaa ymmärsin, miksi huutomerkkejä viljeltiin noissa lausunnoissa muita välimerkkejä enemmän. Wolle Nyvelt tiputtaa Standard Filmisin kauden tuotannossa Optimistic?:ssa sellaisen alun, että muistan haukkoneeni henkeä hetken aikaa. Tsekkaa itse ja ole jotain mieltä.

OnBoardin asiakaspalvelulle se isompi kiitos myöhästyneen numeron nopeasta jälkitoimituksessa. Saattaa olla, että noita on nyt sitten kaksi.

Wanglspitzin monet kasvot

2008-03-28T08:53:00.012+02:00

Mayrhofen kyläkabiini nostaa Penkenin hiihtoalueelle, jonka perällä siintää Wanglspitzin huippu. Huipulle nostaa Tux 150er -hissi, joka on myös yhdyshissi Rastkogelin ja Eggalmin hiihtoalueille. Wanglspitz tarjoaa nautinnolliset ja monipuoliset maastot off piste -laskuun.

Takakulho aloittelijoille
Hissin yläasemalta lähtee siirtymä Rastkogelin rinnealueelle. Tämän siirtymän varrelta voi poiketa mistä tahansa kohtaa oikealle niin kutsuttuun takakulhoon. Maasto on lepposasti kumpuilevaa ja sopii loistavasti aloittelevan takamaastolaskijan harjoittelutantereeksi, sillä jyrkempää laskettavaa ei matkalta löydy. Lasku päätyy Horbergtaliin, josta pääsee laakson toista laitaa siirtymää suoraan parkin yläpuolelle.

Etukulho edistyneemmille
Niille, joille takakulho saa aikaiseksi vauhdin hurmaa, tarjoaa Wanglspitz etukulhon. Matkaan lähdetään hissin yläasemalta suoraan oikealle harjanteen päällä, kunnes etuvasemmalle aukeaa isohko kuru. Tästä kohti pääsee laskemaan tasaisen jyrkkää laskua mukavan pätkän aina Horbergtalin pohjalle, josta poistuminen samaa reitti takakulhon kanssa. Lasku ei ole hankala, eikä jyrkkyys pöyristytä tottunutta laskijaa. Nautiskelijain reitti jälleen kerran.

Pääseinän kurut osaajille
Vakaan lumen aikaan Wanglspitzin kuruinen etuseinä, jota vasten hissi nousee, tarjoaa monipuolisia linjoja osaaville laskijoille. Kuruja löytyy kapeista vähän väljempiin, mutta isoa kenttää ei tällä seinällä löydy. Linja kannattaa tsekata hissistä tarkasti, ettei ylläty epämiellyttävästi. Nämä kurut ovat myös tunnetun herkkiä valumaan, joten varovaisuus on hyvä pitää Pyhän Kolmikon (tm) lisäksi matkassa.

Sivuseinä nautiskelijoille
Etuseinän oikealle puolelle alhaalta katsoen jää leveä siivu mukavaa maastoa laskettavaksi. Hissin yläasemalta suunta rinnettä pitkin, kunnes rinteen jyrkin osa muuttuu siirtymäksi. Tämän jälkeen linjoille pääsee mistä kohtaa tahansa vasemmalle. Mitä aikaisemmin lähtee, sitä jyrkempää siivua on tiedossa. Tarjolla on kurupätkiä, isompaa kenttää, pusikkoa, ryteikköä ja ojia. Lasku päätyy kabiinin linjalle, josta suunnistaminen hissille onnistuu lumisemmallakin kelillä. Ai niin. Tämä reitti toimii myös lumisateella kiitos rehuston.

Kaikenlaista herkkua on siis tarjolla ja vielä hyvinkin helposti lähestyttävissä. Yleensä ei ole mikään erikoisen kiiruskaan, koska ei sitä asialle omistautunutta jengiä noilla kulmilla niiin paljoa ole.

Kotikylä on aina kotikylä

2008-03-25T17:03:00.006+02:00

Selväähän se on, että tuttuihin maisemiin palaaminen herättää tutut tunteet erityisesti, jos fiilikset ovat olleet aikaisemmin hyviä. Zillertal korostaa tätä tunnetta laakson päässä olevalla tunnelilla, jonka läpi mestoille pamahtaa sekä laakson muodostavilla vuorenseinämillä, jotka kohoavat pienen kulkijan kummallekin puolelle.

Pääsiäisloma meni todella mukavasti tutuissa maisemissa tarjoten laadukasta laskua komeissa maisemissa ja erittäin hyvässä lumessa - ilman rinnekartan tulkitsemisen aiheuttamia vaikeuksia. Illat kuluivat hyvässä seurassa paikallisen ruuan täyttäessä joka ikisen pulkkailusta uupuneen solun. Agentti, Apropos ja muut kulmat tarjosivat edelleen hyvät puitteeet nesteytykseen, vaikka savuun ei oikein meinaa millään tottua.

Pöllin täti hoiti majoituksen ja yllätti merkittävällä rabatsulla mummolassa vietetystä yöstä. Kylän lepposimmasta afterista ja Hintertuxin lautaan jättämistä jäljistä huolehti Seeker. Miten ihmeessä sitä voisi tuntea olonsa kotoisammaksi tai tervetulleemmaksi?

Mites se taivaansininen hissiyhtiö asian ilmaiseekaan? So müssen Berge sein.

Pääsiäinen kylillä

2008-03-18T16:21:00.008+02:00

Jumalalliset paastoavat, vetävät mämmiä ja pohtivat elämän vakavuutta. Jumalattomat lähtevät Alpeille. Viiden päivän pikapyrähdyksen kohteena tuttu Zillertal ja Mayrhofen. Ihan vaan siksi, että ei tarvitse suunnistaa.

Lähtökohdat näyttävät olevan aika kunnossa. Talvi on ollut taas lämmin myös isossa elevaatiossa, mutta viime viikkoina on viileyden lisäksi myös satanut lunta mukavasti. Viereinen kuva kertoo oma tarinaansa viimevuotisesta jälkitalvesta samoihin aikoihin. Lumiraja on tippunut kutakuinkin tonniin. Pohjat ovat viimeisten tietojen mukaan kunnossa. Ainoa heikko arpa on tuuli, joka on pauhinut lumisateen aikana. Myöskään erilaiset lämpötilan vaihtelut eivät vakuuta meikäläistä lumipatjan jykevyydestä.

No, lääniähän riittää ja mestoja posoteltavaksi vähän kummemmissakin olosuhteissa. Onhan noita kulmia kateltu. Jälkeenpäin saatan jopa oikeasti aloitella kyseisen laakson mestojen kuvailun. Pitäiskö?

Terminen talvi - ei tänä vuonna

2008-03-11T20:52:00.007+02:00

Uutiset kertoivat sellaisesta käsitteestä kuin terminen talvi. Kysymys on ilmeisesti jonkinlaisesta talven määritelmästä, jossa lämpötila pysyy pakkasen puolella vähintään viisi vuorokautta yhtäjaksoisesti. Eihän tuo nyt kovin pahalta vaatimukselta kuulosta.

Niin kauan kuin Suomessa on lämpötiloja tilastoitu ei ole tullut vastaan talvea, jota ei voitaisi kutsua termiseksi. Tänä talvena näin kuitenkin on Helsingin ja varmaankin ison osan Etelä-Suomea osalta. Tällaista tilannetta on kyllä ounasteltu, mutta kylmän faktan naamaan lyöminen tuntuu aina yhtä kovalta.

Jos kyseessä olisi jokin urheilulaji, aloitettaisin kauden päätteessä hullu motivointi ensi kautta varten ja vakuuteltaisiin puolin ja toisin, kuinka paljon paremmin silloin homma kulkeekaan. Eri asia on, löytyykö tähän kohtaan vastaavaa uskoa.

Opi jotain uutta

2008-03-10T13:48:00.004+02:00

Pari talvea sitten liimasin PowerBookkini hiirijutskan viereen tarran, jossa yläreunassa lukee "Learn something new". Kaksivärisessä (vai onko niitä silloin vain yksi) kuvassa Joku Jätkä haikkaa paipin hyllyä pulkka poikittain selän takana. Toissailtana opin jotain uutta paipissa, joskin ylöspäin köröttelin Ruka Expressillä.

Oli huippua. Kolmistaan Mepan ja Malmiksen kanssa päästiin posottamaan runsaasti valaistua Rukan paippia ilman minkäänlaista jonottelua tai nilkeille huutelua. Kaarien kunto oli hyvä, vaikka kourua ei oltukaan juuri ajettu. Ja jokainen oppi jotain. Tosin muut kaksi lähinnä oppivat uudestaan jotain.

Mediassa on keskusteltu tänä talvena erityisesti koko paippirakenteiden olemassaolon oikeutuksesta ja sen kannattavuudesta. Lunta ei ole liikoja ja ylläpitäminen on työlästä. Menemättä yksityiskohtiin voin todeta lähiaikojen kokemusten vahvistavan tuntemustani, että kyllä sellainen kannattaa kyhätä. Laskeminen on taas ihan erilaista ja uutta ja hienoa. Kokemus, jota ei voi korvata millään reilihäkkyrällä.

Isot pojat isoissa mäissä

2008-03-04T16:40:00.005+02:00

Seuraa linkkivinkki: jeremyjones.info.

Kaikkien hullujen linjojen rämäpäinen velipoika on kyhännyt itselleen WordPressin avustuksella verkkosivuston, jossa kertoo seikkailuistaan. Pikaisella tutustumisella kaverilla pysyy näppis jotenkin hallussa ja kuvamateriaalia ainakin riittää. Käykää tsekkaa.

Jeremy Jones on siis murtomaamiehiä. Vetää siis sukkana sitä semmosta murtsikkaa, joka on pistetty pahasti vinoon. Viimeisin palkinto tuli jostain La Graven kisasta, johon herra lähti kuulemma ihan vaan vetämään lepposia linjoja. Voitte jostain leffasta (YouTube-hakuun "jeremy jones") katsoa, mitä tämä herra pitää lepposana.

Talven 2008 kilkkeet

2008-02-18T16:28:00.009+02:00

Kuiva on talvi 2008 myös siinä mielessä, että olen hankkinut kaikki hankinnat tuolta jokamiehen markkinoilta eli omalla rahalla vähittäismyymälästä. Vaihtelevalla menestyksellä olen onneksi onnistunut välttymään pahimmilta taloudellisilta takaiskuilta. Ennen kaikkea olen onnistunut hankkimaan laadukkaita ja tarkoitukseen sopivia roippeita.

ThirtyTwo TM-Two
Pitkään hankintalistalla olleet lautailukengät löytyivät vihdoin ja viimein Meribelin piskuisesta kylästä vielä piskuisemmasta puodista nimeltä Oxygen. Laskullisesti kengät ovat tukevat ja tuntuma lautaan on parhain, mitä minulla on ikinä ollut.

Jalassa kengät ovat kärjestä tilavat ja nilkasta tukevat sekä merkilleen tyypillisesti erittäin kevyet. Jos jalka on yhtään leveämpää tai muuten tilavampaa mallia ja muiden merkkien jalkineet kiristävät, suosittelen tutustumaan ThirtyTwon valikoimaan.

Oranssin matkanjärjestäjän sopimusvuokraamon setä hoiti plääkiin vielä sisäkengän muotoilun ja kyllä nyt istuu kuin sukka. Oikean kengän läppä tuppaa vähän kiertämään, mutta siihenkin on löytymässä ratkaisu.

Sweet Trooper
Sweetin mallisto on pitkään pistänyt silmään ja sieltä valikoin vihreän Trooperin - ihan siitä Terjen promodelin vierestä. Hiilikuituvahvikkeet ja sulava ulkomuoto miellyttävät silmää ja tekevät laskuista hieman turvallisempia.

Norjalainen turvapäähine on räheen värinsä lisäksi koon puolesta muokattavissa mukana tulevilla täytepaloilla. Ideana on räätälöidä itselleen sopivasti nafti kypärä. Palikoiden istutus onnistui ainakin omalta kohdaltani loistavasti.

Ride Havoc 159
Alien oli saanut alleen jo reilusti toistasataa laskupäivää, muutaman tiukan hitin Hintertuxista ja viimeisen niitin Pirunkurusta eli tuli vakavasti aika etsiä Mörölle seuraajaa.

Ruotsalainen lahja suomalaiselle urheiluvälinevähittäismyynnille oli tiputtanut sopivasti muutaman Riden lauden hinta tuntuvalla 60 % alennuksella, joten hyllystä tarvitsi vain lunastaa omansa. Havoc vastasi kutakuinkin tarpeitani, joten sopimus kaupasta saatiin aikaan vaivattomasti.

Laskukokemuksena uskon Havocin vastaavan kutakuinkin tähän asti miellyttävintä lautaani, Ride Serumia, joskin nykyisen pitäisi olla hieman löysempi. Tuntumassa tuo on varmasti havaittavissa vasta laskupäivien kertyessä. Pituutta on onneksi muutama sentti Serumia enemmän.

Ruka BC

2008-02-12T16:16:00.000+02:00

Paljon on puhuttu ja pitkään Rukan takamaastoista. Sanahelinässä on ollut erilaisia paikan nimiä, kuten Konttainen, Valtavaara, Hyppyrimäki ja erilaisia piru-alkuisia sanoja. Paikannimiä lienevät. Etäältä on nähty, mutta ikinä en ole paikan päälle sattunut oikeanlaisissa lumiolosuhteissa. Syksy ja loppukevät kun ovat vähän heikkoja offiaikoja Pohjois-Pohjanmaalla.

No, pienin askelin. Lätkät irti takista ja radiomaston vierestä liikkeelle. Pirunkurussa on nyt sit käyty ja Rukan BC korkattu. Mörkö otti sievoisen hitin, mutta telakallehan se oli muutenkin menossa. Kaikella on hintansa. Miellyttävistä käännöksistä tulee todella hyvä mieli. Ensi kerralla uudestaan.

Missäs lasket?

2008-02-04T16:49:00.000+02:00

Helsingissä ei ole vieläkään lunta. Pysyvästi siis. Maassa. Yritys on kovaa ja taivas yllättää silloin tällöin mukavasti tyrkkäämällä pienen erän pehmeää massaa maan kansan ihasteltavaksi vain sulattaakseen sen viimeistään seuraavaan aamuun mennessä. Haluaisin herätä valkoiseen Helsinkiin edes kerran tänä talvena. Olisiko tätä fiilistä mahdollista kompensoida tukemalla voimallisesti ruuhkamaksuja?

Hieman viihdettä toi illan elokuva Thanks Brain!, josta enemmän kauden leffojen yhteydessä. Kerrankin jibautusta ihan vaan sen itsensä vuoksi, eikä täytepätkänä muun vetämisen seassa. Tuolla tavalla lumilaudalla skeittaamisestakin saa ihan oikeasti viihdettä. Ja. Ei vaan niitä iänikuisia yksittäisiä hittejä mitä kummallisempiin juttuihin, vaan todella innovatiivistä obstaakkeleiden ja temppujen yhdistelemistä. Ihan kuin street-skeittaus ennen vanhaan. Ei tarvitse siitäkään enää kitistä.

Sunnuntaina pikavisiitti Messilään. Hollolassa oli talvi. Aivan kuin olis paennut synkästä syksystä hetkeksi talveen. Olo oli virkeä ja valoa oli muka ihan julmetusti enemmän. Illalla satoi lunta vähän sisäpihallekin, mutta aamulla sai herätä siihen samaan vanhaan harmaaseen. Ensi viikonlopun Ruka tuo varmasti vastaavanlaisen helpotuksen moninkertaisena.

Orelle ja Val Thorens vapaasti

2008-01-12T16:00:00.000+02:00

Kolmen laakson pääty eli se salainen neljäs laakso kätkee muutaman tuolihissin ja kivan alueen siihen vapaampaan laskuun. Useimmille jää matkan varrelle Val Thorens, jota ympäröivästä kulhosta saanee myös muutaman oman käännöksen aikaiseksi. Tässä muutama reitti kyseisiltä kulmilta. Nautiskelijoille, jotka tuntevat välineensä - sekä lasku- että lumiturvallisuuskilkkeensä.

Orellen jäätikkökierros
Aloitetaan perältä. Kolmen laakson neljännestä laaksosta eli Orellesta löytyy tämän kuvauksen ensimmäinen reissu. Matkalla Val Thorensista Orelleen kannattaa tsekata Rosaelin rinteen ympäristö. Erittäin onnistuneita oikoreittejä tarjolla.

Lähtö Glacier du Bouchetin reitille tapahtuu Bouchetin tuolihissin yläasemalta, josta rinne lähtee oikealle (naama ylämäkeen). Reitti alkaa suoraan edestä aukeavasta kulhosta. Kulhon oikeaa reunaa voi vedättää sivulle ja sieltä löytyy kiireisempänäkin aikana tilaa tuoreille jäljille. Lasku itsessään on tasaisempaa kuin kulhon vasemmalla puolella. Vasemmalta pääsee alas myös pienempiä kurutyyppisiä linjoja.

Kaikki linjat vievät poistumisvedätykseen, joka pitää vauhtinsa ihan mukavasti, mutta pysähtyä ei kannata. Poistumistie vie suoraan rinteeseen, johon joutuu ehkä muutaman kymmentä metriä tarpomaan, jos ei ole latua valmiina. Kaiken kaikkiaan helppo reitti suunnistaa, mutta takaa ainakin muutamia peräkkäisiä pehmeitä käännöksiä. Korkeusmetrejä laskulle kertyy noin 970 metriä.

Caronilta Lac du Loulle
Kolmen laakson korkein huippu Cime de Caron (3200 m) tarjoaa lähtöpaikan mukavalle laskulle, joka päätyy Lac du Loulle. Pääteasemalla voi vaikka pistää piknikiksi suojaisan järven rannalla.

Reitti lähtee Rosaelin rinteestä, joka vie Orelleen. Ensimmäisen siirtymän jälkeen puikkastaan seuraavaan kulhoon oikealle. Tämän jälkeen suunnistaminen on todella helppoa: eteni kulhon kumpaa tahansa reunaa, päätyy aina viettämään kevyesti oikealle. Lopulta edessä on pidempi tasaisehko osuus, joka päättyy Lac du Loun rantaan.

Laskullisesti reitti jakautuu erilaisiin lyhyempiin siivuihin kulhossa, josta voi valita kulloinkin lumiolosuhteiden mukaan paremman puolen. Tarjolla on kapeampia, joskin lyhyitä, kurupätkiä ja jopa isompaa kenttää muutamaan reilun kokoiseen käännökseen. Korkeuseroa reitille tulee noin 1200 metriä.

Mukaan hyviä fiiliksiä, järkeä kippoon ja Pyhä Kolmikko™!

Omaa lunta betoniviidakossa

2008-01-12T15:00:00.000+02:00

Les Menuires on edelleen marginaalilla rumin alppikylä, jossa olen ollut. Onneksi majapaikka oli kuitenkin naapurissa, koska muuten olisi uponnut keklu ranteeseen. Kylän ympäriltä löytyy onneksi kuitenkin ihan järkevää laskettavaa. Alla on kuvattu muutama reitti, joista luulisi saavan hyvät laskut irti, mikäli moisesta tykkää.

Masselta Lac du Loulle
Lac du Loulle voi laskea Caronin lisäksi myös vastakkaiselta puolelta Masselta. Reitti lähtee liikkeelle Massen kabiinin yläpäästä, josta eteen avautuu kulho, jota rinne lähtee kiertämään. Kulhosta päätyy kevyesti vasemmalle suuntaamalla vaivattomasti Lac du Loulle.

Linjavaihtoehtoja on taas monia ja niihin kannattaa tutustua laskemalla. Reitille tulee korkeuseroa 400 metriä vähämmän kuin Caronilta eli noin 800 metriä. Jos lasku järven suuntaan ei maistu, kannattaa Massella siirtyä esimerkiksi Lac Noirin hissillä ylös. Kaikki, mitä hissistä näkee, on mukavasti laskettavissa, kunhan laskee katseensa hieman horisonttia alemmas.

Les Menuiresin väliseinä Gros Tougne
Les Menuiresin ehkä muuten mielenkiinnottoman pääseinän vasemmassa päässä on välinyppylä nimeltä Gros Tougne (en tiedä, miksi kirjoitan kummatkin noista isolla). Kyseinen paikka tarjoaa mukavan välifiilistelyn esimerkiksi Masselle matkalla olevalle laskijalle.

Reitille pääsee laskemaan suoraan Grand Lacin rinteestä poiketen heti Boulevard de la Becan risteykseen jälkeen vasemmalle. Edessä oleva harjanne ohitetaan vasemmalta puolelta. Eteen avautuu mukava seinämä, jolla voi tehdä reilua käännöstä, ja sen viereen oikealle jää kuru, jossa kyllä mahtuu myös kääntämään ihan rauhassa. Korkeuseroa kertyy joitakin satoja metrejä.

Hauskaahan tuolla oli, kunhan vältti osumasta pahimpiin betonikapistuksiin.

Suorin tie 3 laakson sydämeen

2008-01-12T14:00:00.000+02:00

Meribelin ja Mottaretin rinnealueiden alapätkät tulivat varsin tutuksi lumisina aamuina, jolloin kaikki mahdollinen paitsi alahissit olivat kiinni. Tuolloin esimerkiksi Cerf, Mauduit ja Chevreuil tarjoavat mukavia rantuja lasauteltaviksi. Toki laaksosta löytyy isompaakin laskettavaa.

Meribel Mottaretin seinät
Kuuluisin Meribelin laakson oman lumen kulmaus on varmasti Mont Vallon. Lähtö reitille on helppo: Mont Vallonin kabiinista ulos, pari metriä rinnettä pitkin ja vasemmalla olevasta kallion notkelmasta tai aukosta läpi. Eteen avautuu kaikenlaista kenttää, joka päätyy vaihtelevasti Lac de la Chambre -rinteeseen. Vallonille suuntaa aika moni, joten jälkiä on aika varmasti.

Mont Vallonia vastapäätä oikealla on Côte Brunen tuolihissi, jonka yläasemalta pääsee niin kutsutulle Suedois:n reitille. Homma on nimetty edellistalven epäonnisen naapurinpojan mukaan. Venturon-rinnettä liikkeelle ja heti risteyksen jälkeen seurataan vasemmalle jäävää harjannetta. Muutaman mukavan välipätkän jälkeen päästään varsinaiselle seinälle, jossa on tarjolla tasaisella leveydellä paljon samanlaista laskettavaa. Tasaisen jyrkkää ja maistuvaista. Paluu Venturonin rinteeseen.

Vallonin alapuolelle jää Murs Rouges -hissi, jonka alittavan rinteen laidoilta löytyy erittäin miellyttävää muumilaaksotyyppistä ratkaisua. Paikka on tuulen suojassa, joten lumi jää mukavan kuohkeaksi. Lähteä kannatta suoraan Punaisten seinien yläasemalta hissin suuntaan. Muutaman mukavan dropin kautta takaisin ala-asemalle. Tehty sessattavaksi.

Meribelin seinät
Meribelin kylän yläpuolelle kohoaa majesteetillisesti Sauliren huippu. Samainen huippu tarjoaa muutaman erittäin miellyttävän kurun laskijan iloksi. Helpoin lähestyä on tolpan ohi menevä kuru, joka lähtee Courchevelin puolelle tiputtavan mustaksi rinteeksi merkityn Grande Couloirin kyljestä Meribeliin päin. Tämä kaikki siis Courchevelin puolen ison Saulire-kabiinin yläaseman vieressä. Suunnistaa ei tarvi, sillä kaiken näkee ja kuru loppuu suoraan Biche-rinteeseen.

Mielenkiintoinen nurkka on Meribelin laakson ihan vasemmassa laidassa Lozen hissin maastossa. Hissilinja itsessään on (testatusti) jyrkkä ja heikkokuntoinen (isoja kiviä ja paaluja ja ties mitä), mutta esimerkiksi Lozen hissin ja Tetrasin rinteen välinen alue on aikas helmeä. Siniseltä Boulevard de la Lozelta voi sujuvasti tiputella mistä tahansa välistä alas päätyen aina joko Tetrasiin tai punaiseen Renardiin.

Pehmeää kuin turkki

2008-01-12T13:00:00.000+02:00

Courchevelin laaksossa on muutakin kuin minkkiturkkeja ja tiukkoja hiihtiksiä. Ei ehkä Kolmen laakson vapaalaskuparatiisi, mutta pehmeitä käännöksiä saa riviin helposti enemmän kuin kaksi.

Hedelmähuipulta järven rannalle
Courchevelin mahdollisesti mielenkiintoisin reitti jäi itseltä laskematta, mutta tarkasteltua sitä tuli senkin edestä. Homma lähtee Croix Noirs -hissin yläasemalta haikilla vasemmalle (naama ylämäkeen) kohti törröttävää kalliota ja sen takana nousevaa Aguille de Fruittia. Törrökallio kierretään ja siitä tiputellaan Meribelin suuntaan eli "taakse". Paluumatkalla on tiedossa ilmeisesti jonkinasteista köpöttelyä latupohjaa pitkin. Tämä pitää ratsata ensi kerralla.

Chanrossa-hissin ja -rinteen maastot tarjoavat jonkinlaista maastoa vapaailoitteluun Courchevelin puolella. Muumimaaosastoa löytyy Chapelets-hissi ja -rinneyhdistelmästä.

3 laaksoa - lunta ja luksusta

2008-01-11T17:51:00.002+02:00

Päällimmäiset tuntemukset ensimmäisen Ranskassa vietetyn laskuviikon jälkeen ovat positiivisia. Ei-niin-lievistä ennakkoluuloista on pikku hiljaa päästy ylitse ja yksi Euroopan laajimmista yhtenäisistä laskualueista on päässyt vakuuttamaan laskun laadusta myös saksankielisen alueen ulkopuolella. Toki moni asia on toisin, mutta suurin osa ei kovinkaan paljon huonommin. Silti kaipaan Doppelmeyerin tuotteita ainaisten Poma-ratkaisujen sijaan.

Alla luonnehdintaa kustakin kolmesta laaksosta ja niiden keskeisistä kylistä. Varsinaiset laskumestat analysoidaan myöhemmin. Jokaisessa laaksossa on selvästi eri meininki niin kylässä kuin myös vuoren rinteillä. Jokaisella omansa, kuten sanotaan.

Val Thorens, Orelle - ikipuuteria
Val Thorensin kylä on 2300 metrin korkeudessa ja sitä ympäröivät laskualueet yltävät reilusti yli kolmen tonnin. Näin ollen siellä on myös kylmempi ja lumi pysyy parempana pidempään, kunhan "jotkut muut" eivät laske sitä puhki.

Itse kylähän on jälkirakennettu turistirysä, mikä huokuu sekä arkkitehtuurista että kylän asemakaavasta: kaikki on tehty turisteja ajatellen. Kylää halkovan bulevardin, joka on tietysti rinne, laidoilta löytyy syöttölöitä ja juottoloita kuin aurinkoisilta rantabulevardeilta. Häkellyttävä kokonaisuus.

Orellen laakso Val Thorensin takana on mielenkiintoinen pikku nyanssi valtavien rinnekompleksien reunassa. Pari hissua tuolihissiä valloittavat kukkulan, jonka toista puolta voi laskea rinteitä pitkin ja toista puolta vain laskea. Terassi rinteiden pohjalla lepää mukavasti tuulen suojassa, mutta ei varjossa.

Orellen ja Val Thorensin linjoista enemmän tossa.

Les Menuires - kasa arkkitehtoonista oksennusta
Jep. Eipä muutu tästä alppikylä enää kamalammaksi. Rakennuksia, joiden rinnalla Itä-Pasila ja Merihaka näyttävät taiteellisilta luomuksilta. Joku on tehnyt virheen ja antanut luvan rakentaa moiset kauhistukset keskellä kauneinta alppimaisemaa. Halpamatkalaisten parasiitti. Tai jotain. Ei pysty hyväksyy.

Laskullisesti alue jakaantuu Massen alueeseen ja isoon seinään, joka aukeaa kylän yläpuolelle. Masse on mielenkiintoinen, varsinainen seinä lähinnä pakollinen paha siirryttäessä Massen, Val Thorensin ja Meribelin välillä, joskin löytyyhän noin laajasta alueesta aina jotain jännää. Mielenkiintoinen yksityiskohta ovat avoimet kabiinit eli roskapöntöt, jotka löytyvät juuri Massen juurelta.

Betonihirveyden ympäröimistä linjoista enemmän toisaalla.

Meribel - kolmen laakson sydän
Majapaikkaamme ympäröivä Meribelin laskualue tarjoaa monipuolisen valikoimaan rinteitä sekä sitä parempaa laskua. Kylä itsessään on hyvin brittipainotteinen, mutta silti ihan ok. Homma on rakennettu aika pitkälti rinteeseen, joten halutessaan liikkua kylässä voi varautua kävelyyn ylä- tai alamäkeen. Bussit tosin pelaavat hyvin ja myöhälle iltaan, joten kävellä pitää vain, jos ei muuta osaa.

Laskualue jakautuu nätisti symmetrisesti kylän kummallekin puolelle ja pääsy viereisiin laaksoihin onnistuu huippujen kautta sujuvasti. Paitsi, jos tulee. Tai sataa jotain. Sinäänsä ei mikään yllätys, mutta pääsy - ja ennen kaikkea paluu - viereisiin laaksoihin on hyvinkin sääriippuvaista. Zillertalbahn ei pelasta, jos yhdyshissi vedetään säppiin.

Meribelin linjoista enemmän täällä.

Courchevel - kukaan ei kysy hintaa
Ne, joilla on, ja ne, jotka luulevat, että heiltä löytyy, viettävät hiihtolomansa Courchevelissä. Meille muille kylä(t) vaikuttaa äärimmäisen epäsympaattiselta paikalta viettää aikaa. Luksustavaroita voi hankkia laidasta laitaan ja pukeutua häpeilemättä todella rumiin hiihtoasuihin, kunhan ne on jonkun tosi tärkeän hahmon suunnittelemia. Kaikkea sitä näkee...

Laskualueen Courchevel tarjoaa kuitenkin erinomaisia rinteitä lasauteltavaksi. Toistaiseksi on vielä huhujen asteella alueen tarjoamat mahdollisuudet omaan lumeen. Hissitähyilyn perusteella laskettavaa pitäisi riittää ihan mukavasti, kunhan uusi kattaus sattuu kohdalle. Myös Chapelets-tuolihissin maasto on kutkuttavan kumpuista tsekattavaksi.

Minkkiturkkien reunustamista linjoista enemmän tos.

Patonkia ja pastista

2008-01-04T16:34:00.000+02:00

Ennakkoasenne Ranskan alppeja kohtaan on melkoinen. Vuoret ovat kuulemma komeita ja lumi hyvää siinä missä muuallakin alpeilla, mutta miten sitä nyt tuollaiseen maahan pitää mennä maksamaan ylihintaisesta alkoholista, joka ei ole edes hyvää. Tai leivästä, joka meilläpäin kävisi hyvin pullastakin. Rusinat vain puuttuvat.

Joka tapauksessa olosuhteet ovat tänä talvena liian suotuisat tämän reissuun väliinjättämiseksi. Tietääpähän sitten, mistä pojat puhuvat, kun ranskalaisista alpeista puhuvat. Kohteena 3 laaksoa, jossa Meribelin kylä (tai oikeastaan oranssinvärinen matkanjärjestäjä) tarjoaa majoitteen. Huomenna aamusta on lähteminen ja aikaraamiksi asettuu kaksi viikkoa. Pohjia vuorilta löytyy reilu metri ja huomiseksi on luvattu tuoretta. Ei ole siis suhteetonta toivoa, että hyviäkin lumia sattuisi kohdalle.

Aikaisemmalla alppiuralla on tullut vierailtua vain Saksan, Itävallan ja Sveitsin puolella. Hyppäys on iso, mutta ei mahdoton. Jokaisessa keskuksessa on omansa, eikä maata voi suoraan lähteä tuomitsemaan, mutta olisi kiva vähän vertailla kokemuksia maiden välisistä eroista ja niihin liittyvistä stereotypioista.

Support your local ski resort

2007-12-28T09:41:00.000+02:00

Pikavisiitti Keski-Euroopan Elevaatioon joulun ohessa muistutti jälleen niistä useista pienistä keskuksista, joita Alpeilta ja niiden laidoilta löytyy ja, jotka jotenkin jäävät turhan vähälle huomiolle. Zillertalin lisäksi tuli laskettua kahdessa baijerilaisessa pikkukeskuksessa, joissa meininki oli hyvä ja laskettavaa riitti. Lumi oli pari viikkoa vanhaa, joten rinteen ulkopuoliset uroteot jäivät väliin.

Brauneck sijaitsee Lenggriesin kylän laidalla noin 70 km Münchenistä. Ajoaikaa kertyy ovelta ovelle vajaa tunti. Maisemat ovat jylhät ja laskettavaa löytyy metsän keskeltä kuin myös puurajan yläpuolelta. Tämä(kin) keskus on parhaimmillaan hyvän lumen aikaan, sillä pikkupehmeän lisäksi löytyy laskettavaksi myös kokonaisia seiniä. Korkeuseroa 1000 metriä, rinteitä 34 km.

Keskuksen mielenkiintoisimmat rinteet löytyvät aivan takalaidasta eli vasemmasta laidasta Idealhang -nimisen hissin vierestä. Hissin vasen puoli on usein kunnostamatta ja kunnostettunakin maasto on mukavan vaihtelevaa. Pääsepä sitä kautta tiputtelemaan aina Finstermünzin tuolihissille asti. Toinen mielenkiintoinen kulma on Garlandin tuolin oikealla puolella, josta Brauneckin huippuristiltä pääsee loikottelemaan lopulta takaisin rinteeseen. Kelpo kulmia kumpainenkin.

Spitzingseen keskus jakautuu kahdelle seinälle järven ympärille erittäin kauniiseen ympäristöön. Matkaa Münchenistä kertyy samaiset 70 km. Keskus on monipuolinen: komeat off piste -seinät elävät rinnan pitkien rinteiden ja B:n sponssaamaan parkin vieressä. Parkki onkin mukavassa kulmassa hieman eristettynä, joka tuo rauhaa. Parkin vierestä kohoaa kiva seinä, josta pienellä haikilla saa kivoja laskuja. Korkeuseroa 650 metriä, rinteitä 25 km.

Parkin ja sen viereisen maaston lisäksi omaa lunta voi hamuta järven toiselta puolelta. Rauchkopfin ankkurilta aukeaa kaikenlaista puuhasteltavaa. Lumisateisena päivänä parkin puoleisen osan pitkien tuolien metsiköt tarjoavat mukavaa kontrastia. Brauneckin keskuksen tapaan linjoja saa korkkailla etenkin arkena hyvinkin rauhassa.

Nämä kummatkin keskukset kuuluvat baijerilaiseen keskusten liittoumaan Alpen Plussaan, joka tarjoaa monipäivälippuja useamman keskuksen välille. Päivälippu kumpaisessakin keskuksessa on noin kympin Alppien isoja keskuksia halvempi eli asettuu 26 euron paikkeille. Lisäksi kummatkin näistä keskuksista on helposti saavutettavissa myös junalla ja Bayern Ticket tekee tuon vaihtoehdon erittäin edulliseksi.

Jos siis joskus on ylimääräistä aikaa Münchenin vierailulla, niin kannattaa pistäytyä. Harkinnan arvoista on myös käyttää noita paikkoja välipysähdyksenä matkalla kentältä Isoon Mäkeen tai takaisin. Erityisesti Lenggries osuu linnuntielle Münchenin ja Innsbruckin välille.

Itse käyn seuraavaksi tsekkaamassa mestan nimeltä Sudelfeld, kun kulmille satun. Lähtiskö joku mukaan?

Matkalla mäkeen

2007-12-20T16:26:00.000+02:00

Lauantaiaamuna hieman ennen kukonlaulua (tai sitä toista) vie jokin kuljetusoperaattori meidät lentokentälle ja pienen sompauksen jälkeen on tarkoitus olla puolen päivän aikaan tutussa Zillertalissa. Toisin sanoen tiedossa pikareissu kotikulmille.

Säätiedot ovat tällä hetkellä erittäin ristiriitaiset, mutta lunta mäessä on. Tuleeko sitä sitten lisää vai sulaako jostain kohti pois, on ainakin minulle ihan sama. Pari päivää löytyy tuolta hyvää laskua joka tapauksessa.

Reissun innoittamana mietin, että pitäiskö tuosta laaksosta tehdä jonkinlainen kuvaelma kaiken digikansan luettavaksi. Mitä ootte mieltä? Perinteisen yleisesittelyn sijasta vois vähän kirjata taktisia pikkuvinkkejä ja mahdollisesti jotain laske tästä -tyyppisiä kuvauksia. Tuolta päin vois löytyä jotain uuttakin. Kerro sinä, minä kirjoitan.

Lumileffat 2007-2008

2007-12-18T13:50:00.003+02:00

Tämäkin vuonna on taas julkaistu julmettu kasa erilaisia tallenteita, joissa porukka laskee mäkeä, kaupunkia ja muita hämäriä obstaakkeita erilaisilla lähinnä lumisen mäen laskuun tarkoitetuilla välineillä. Edellisen vuoden tapaan on tiedossa summauksia jonkinlaisesta osasta näitä audiovisuaalisia tuotoksia.

Yleinen teema tuntuu olevan luovat tavat laskea mäkeä, koska lunta oli tunnetusti viime talvena aika hintsusti. Isot käännökset isossa lumessa ovat tavallista harvinaisempia, mutta aiheuttavat ehkä juuri sen takia hieman suuremman sisäisen kohahduksen. Mutta asiaan.

Lines - ison mäen dokumentti
by Quinta Films
Riders: Pauporté, Jones, De Marchi, Farmer, Müller, Rice, Nyvelt, Jealouse, Ranquet, MFM
FIN: -
Koostumus: ison mäen laskua ja siihen liittyviä oheistoimintoja

Legendat vuosien takaa ja nykypäivän isot pojat laskevat Alaskaa puhki. Dokumentti esittelee sekä henkilö- että lokaationäkökulmasta tämän "tyylisuunnan" kehitystä. Mukaan mahtuvat myös lumen odotus ja sen perässä reissaaminen. Jos vapaa- eli off piste -lasku kiinnostaa, ei tätä pätkää kannata jättää katsomatta.
@@@@

Optimistic? - laadukkaasti monipuolinen
by Absinthe Films
Riders: De Marchi, Nyvelt, Bennee, Boulanger, Müller, MFM, Rüf, Droz, Bourbousson, ...
FIN: -
Koostumus: isoja mäkiä, niihin rakennettuja isoja hyppyreitä ja jotain reilikikkausta

Alkutekstit luovat odottavan tunnelman ja herra Nyveltin nimellä alkaa leffan ensimmäinen osa. Iso vuori, uguli, tuulilippa ja liikkeelle lähtö. Tämän jälkeen katsojan valtaa hetkeksi hengenahdistus, mutta happi kulkee taas joskus vartin jälkeen. Samoihin aikoihin sykkeen tasaantuessa sitä toteaa mielessään, että on tosi mukava, että tähän laadukkaaseen laskuun ei ole sotkettu reilisessareita. No, tulevathan nekin sieltä, mutta vain höysteeksi. MFM aiheuttaa ristiriitaisia tunteita jälleen. Kokonaisuus hivelee mieltä ja pätkä tekee mieli katsoa heti uudestaan.
@@@@

Purple Yeahh - lasauttelua tutuilla kulmilla
by
Riders: Kalbermatten, Kröll, Gruber, Maas, Beckna, Kolar, Hollad, ...
FIN: -
Koostumus: linjoja, hyppyreitä ja vähän reilejä mausteeksi

Purppura Jooh ei näytä kärsineen dramaattisesti huonolumisesta talvesta. Erityisesti Steven Gruberin pätkässä on erittäin sujuvaa laskua miellyttävän lumipeitteen läpi. Meno on mukavaa ja erilaisten poikkitaiteellisten yhteyksien ansiosta musiikki- ja taideskene saa oman pienen huomionsa. Jätkistä iso osa viettää ison osan aikaa talvestaan Zillertalista, joten ei ole ihme, että tuttuja kulmia on taltioitu myös tälle tallenteelle.
@@@@

Thanks Brain! - freesiä jibautusta
by Think Thank
Riders: Genovese, DeBari, Butcher, Engle, Spinelli, Stevens, Visconti, ...
FIN: -
Koostumus: reilejä, pressejä, kinkkejä, katua ja kalliota

Todella tuoretta ja innovatiivista jibautusta tuoreilta nimiltä. Matalalla budjetilla ja merkittävällä mielikuvituksella ukot tykittää kaikkea, mikä ei oikeastaan sovellu lumilautailuun. Jätkät skeittaavat lumilaudalla ja nauttivat siitä. Uhraukset ovat isoja, mutta jälki on nastaa. Mukava nähdä myös Academy täydessä toiminnassa.

Ennen kaikkea. Nyt huomio seuraavaan lauseeseen. Tässä elokuvassa nepataan linjoja. Kyse ei siis ole vain yksittäisistä hauskoista ideoista vaan kombinaatiokimarasta. Tosta noin ja sit vähän tota ja lopuksi vähintään jotain. Ai ai, että tulee hyvä mieli tuosta yksityiskohdasta itsessään. Arvostelu yli jibautusleffa-asteikon.
@@@@

Float - tytöt hyvällä tuulella
by New Media Company
Riders: Valverde, Mittermüller, Filzmoser, Anderson, ...
FIN: -
Koostumus: hyvällä fiiliksellä kaikkea

Tyttöporukka kiertää maailmaa ja tallentaa lumilautailua sieltä sun täältä. Mukaan mahtuu jibautusta ja mukavaa määrää lunta. Erittäin hyvällä fiiliksellä toteutettu pätkä saa väkisinkin hyvälle tuulelle. Mimmit pitävät siitä, mitä tekevät ja uskaltavat näyttää sen. Go gals!
@@@

Picture This - laatutuotantoa
by Mack Dawg Productions
Riders: Wiig, Mosesson, DCP, Jones, White
FIN: Ettala, Yli-Luoma, Oksanen, Sorsa
Koostumus: normaalijakautunutta laskua

Erittäin viimeistelyä lumilautatallennetta tiedossa MDP:n talosta. Kuten aina. Lumen puute tuntuis vähän vaivaavan, mutta siitä huolimatta sujuvasti polveilevaa tarinaa seuraa mielellään. Suomi-pojat edustavat hyvinkin mallikkaasti. Ei pysty kuitenkaan edellisvuotiseen antamaan neljää merkkiä, koska ei nyt vaan ollu sitä kohahdusta. Taattua laatua, mut.
@@@

Storbis/07 - pojat jaksaa heiluttaa
by Storbis Pictures
Riders: Harstad, Marthinsen
FIN: Ettala, Erätuli, Toppinen, Heiskanen, Pentti, Sorsa, Korpi, Konttinen, Vertanen
Koostumus: reilejä, parkkihyndiä ja setti takamaastoa

Jätkät painaa ja homma etenee. Selvästi aikaisempia laadukkaampi kokonaisuus sekä teknisesti että kuvauksellisesti. Tikkasen Rasse on mennyt ohjausmeiningeissä eteenpäin ja uudet kilkkeet tuottavat parempaa jälkeä. Ei kuitenkaan pelkoa, että homma olisi mennyt turhan vakavaksi: samat juonet jätkillä tuntuu olevan kuin aikaisemminkin. Hyvä meno!
@@@

Up in the Skies - norskisettiä
by Factor Films
Riders: Horgmo, Gudmundson, Helgason, Berre, Gidlund, ...
FIN:
Koostumus: tasainen sekotus

OnBoardin mukana tupsahti norjalaistuotantoa postilaatikosta. Jätkät olivat kasanneet ihan vekkulin kokonaisuuden, mutta ei tätä ihan Norjan Storbikseksi voi kuvailla. Valju jälkimaku...
@@

Valkoinen huone

2007-12-16T21:44:00.002+02:00

Pari talvea olen levitellyt lumilautailuun ja mäenlaskemiseen liittyviä jutuntynkiä eri internetin kulmille ja nyt on tullut aikaa kerätä niitä samaan paikkaan pois muun saastan seasta. Tarkoitus on siis kirjoittaa laskupaikoista, -reissuista, -tapahtumista ja ennen kaikkea -fiiliksistä. Sekaan mahtuu myös esitellyjä hyväksi todetuista laskulinjoista ja -välineistä.

Juttujen tyyli saattaa olla osittain itseterapeuttisen purkautuva tai mahdollisesti muistikirjamainen, jotta tietäisin ensi kerralla paremmin. Saattaa näistä merkinnöistä olla kuitenkin iloa vaikka sinulle.

Jotta tarinat eivät jäisi pelkäksi puheeksi, on verbaalisen värikynän lisäksi tarkoitus hakea väriä valokuvauksellisista tuotoksista. Ikinä ei tiedä, mitä kennolle tarttuu. Jos vaikka hiutale tai kaksi.

Lyhyempiä huomioita lumiasioista sekä muutamasta muustakin jutusta Twitterissä.

Nähdään valkoisessa huoneessa!

Ensimmäiset oppitunnit

2007-12-10T20:16:00.000+02:00

Itsenäisyyspäivän juhlinnan ohessa tuli vedettyä Punaisten paholaisten takki päälle ja heiluttua rinteessä tarkoituksena perehdyttää innokasta jälkipolvea lumilautailun saloihin. No, eivätpä ole salat ihmeellisiä, sillä kumpikin naski oppi sujuvasti kääntymään kumpaankin oleelliseen suuntaan.

Kokemuksena ehdottomasti mielenkiintoinen ja opettavainen. Homman näkee aika eri tavalla, kun sitä yrittää jotenkin välittää jollekin toiselle. Ehkä siinä sitten samalla itsekin oppii jotain.

Opetushomma on varmasti ihan kiva harrastus. En kyllä haluaisi olla taloudellisesti riippuvainen tosta hommasta. Tolpalla jumppaaminen ei sitten kuitenkaan ole ihan niin siistiä.

Jumping with Santtu

2007-11-19T18:02:00.000+02:00

Muutama talvi sitten laskuinnostuksen uppottaessa vaativat hampaansa yhä syvemmälle sieluni lihaan pohdistelin yhtenä vaihtoehtona lumilautaopettajaksi kouluttautumista. Silloin homma tyssäsi hankalaan koulutus/työ/suosittelu-kuvioon, josta en jaksanut ottaa selvää ja koulutusohjelman kohtaan "murtomaahiihto alppilajien tukilajina".

Nyt sitten oli sen aika ja puitteet tarjoavalla Rukalla oli talvi. Pakkasta välillä jopa yli kotitarpeidenkin, vaikka oltiin vasta marraskuun alkupuolikkaassa. Kurssi itsessään oli hyvin järjestetty sekä toteutettu ja antoi paljon mietittävää omaan laskuun. Pitkää päivää pohdiskeltiin erilaisia käännöksiä: luisuvaa ja leikkaavaa, ylös ja alas niin rinteessä kuin luokkahuoneessakin.

Oma laskeminen menee varmasti teknisemmäksi, mutta peli-ilo säilyy varmasti mukana. Tekee varmasti hyvää yhdistellä teknistä osaamista ja yrittää kehittää luovaa maaston käyttöä niin rinteessä kuin toisellakin puolella.

Kiitos hyvästä keikasta kuuluu ehdottomasti kouluttaja-Santulle sekä tiimille (Teemu, Laura, Kaima, Ninnu, Lökäpökät, Olga ja Påminne). Teidän kanssa oli ilo vetää. Eiköhän vielä lasketa samalla seinällä.

Hintertux BC eli oikean oppaan matkassa

2007-03-27T16:14:00.000+03:00

Kyseessä ei ole brittiläinen kolumbia vaan vanha tuttu jäätikkö Tirolissa. BC tarkoittaa takamaastoa.

13.03.2007 Mayrhofen rautatieasemalla hiukan ennen kahdeksaa aamulla tapasivat SunSkin piinkova opaskaksikko kaksi belgialaista suksihuoltojannua ja päivän syntymäsankarin, alppiopas Thomas Schmidtin. Green Linen bussi vei totutusti Hintertuxin kylään, mutta edessä oli täysin erillainen laskupäivä. Tom oli viemässä meitä Hintertuxin takamaastoihin laskemaan paikkoja, mihin emme ikinä omin päin lähtisi. Hintana oli toimia itse hiihtohissinä. Onneksi hinta oli pieni.

Varusteet
Mukaan oli pakattu totutun offipaketin (pyhä kolmikko, eväät, ylimääräinen paita, lälläri ja Mepalla vähän lisää eväitä) lisäksi noususukset. Hassulta näyttävät alumiinisukset, jotka riuhtaistiin laskua varten keskeltä kahtia ja kiinnitettiin reppuun. Siteet olivat kannasta irti ja niihin kävi standardi lumilautakenkä. Yksikertaisella mekanismilla osat liitettiin yhteen ja reilun metrin pituisen suksen pohjaa koristi kiinteä nousukarva. Sauvat olivat tietysti myös mukana, joskin sommat osoittautuivat myöhemmin turhan pieniksi.

First Descent
Ensimmäinen lasku lähti liikkeelle Olpererin huipun juurelta ankkurihissien takaa. Pienen sivusiirtymän jälkeen pääsimme tilavalle rinteelle, joka oli osittain edellispäivän lumivyöryn peitossa. Painavaan reppuun, laskuseuraan ja vallitseviin lumiolosuhteisiin totutellen tiputtelimme itsemme alas. Homma jatkui lyhyemmillä laskuilla, stopeilla ja välisiirtymillä ensimmäisen nousun lähtöpisteeseen. Verttiä kertyi hieman vajaa 1000 metriä.

Eka nousu
Mukavalla kohdalla rinteessä todella heikossa tuulen vireessä auringon lämmittäessä matkalaisia kiinnitimme lautamme reppuun, purimme sukset ja sauvat sekä riisuimme takit ja kypärät pois. Edessä oli noin 250 metrin nousutaival kohtalaisen selkeää reittiä ylöspäin. Suksiin oli totuttelemista, mutta vähänkään tasaisemmilla osuuksilla lähti pertsavaihde kuin itsestään liikkeelle. Ylhäällä odotti taukopaikka, eväät ja huikeat näkymät seuraavaan laskuun. Harjanne kantaa nimeä Kleegrubenscharte.

Yksi hienoimmista laskuista ikinä
Taukopaikalta lähdimme solaa pitkin laskemaan mukavan leppoisaa lojottelua. Lasku ei ollut kuumottava vaan erittäin nautittavaa, leveätä ja pitkää baanaa. Tomppa päätti, että vedetään lasku loppuun, vaikka se saattaisi maksaa muutaman hikipisaran enemmän seuraavalla nousulla. Parhain kolumbialainen oli niin hyvää, ettei pienintäkään vastaääntä kuulunut. Korkeutta laskulla oli reilu 500 metriä.

Kova nousu
Päivän varsinainen uroteko oli toinen nousu. Verttiä kertyi äsken laskemamme reilu 500 metriiä ja alku oli varsin karvainen. Tai risuinen oikeastaan. Nousun jyrkin kohta tuli vastaan heti aluksi ja osa siitä oli epämääräisen puskan peitossa. Latua ei saatu avattua miten parhaaksi olisi sopinut vaan rehujen ehdoilla. Oma sukseni ei pitänyt, kääntynyt eikä pysynyt ladulla, vaan nouseminen oli aikamoista rämpimistä. Välitauon jälkeen jatkoimme selkeämpää osiota ja jota vain tuntu riittävän. Nousuun meni aikaa noin kaksi ja puoli tuntia. Ylhäällä odotti jälleen loistava taukopaikka, toinen satsi eväitä, edelleen huimat maisemat ja kolmas palkitseva lasku. Paikan nimi oli Kasererscharte.

Vika lasku
Tauon jälkeen kiinnitimme taas pelivehkeet jalkoihin ja ihmettelimme päivän viimeistä laskuamme, joka päätyisi Sommerbergalmille vievän tuolihissin juureen. Poikkeuksellisesti Tom antoi meidän laskea ensiksi ja otti kärjen vasta nannoimman pätkän alla sovitulla tapaamiskohdalla. Belgipojista toista kuvattiin, joten hän korkkasi tämän runin. Minä toisena ja Mepa sekä belgikuvaaja perässä. Päädyimme tutulle siirtymälle rinteeseen 2a ja sitä kautta hissille. Viimeisellekin laskulle verttiä saatiin noin 500 metriä. Maistuu khül!

Ansaittu olut
Sommerbergalm ja turistit loivat puitteet päivän päättävälle oluelle. Erdinger Weissbieriä hanasta, kiitos. Aurinko paistoi edelleen ja sen säteet kimpoilivat hymyilevien vaeltajien kakkukirveistä. Ympärillä pyöri tuttu turistisirkus täysin tietämättömänä maailmasta, joka heitä ympäröi.

Vikat kuvat jäivät uupumaan, koska keskustelumme onnistuneesta kuvan käännöstä arvon softan kanssa eivät menneet yhteen. Yrittänen myöhemmin uudestaan.

Lomat ja karnevaalit

2007-02-24T16:39:00.000+02:00

Aikamoinen hulabaloo on päällä, kun hollantilaisten ja flaamien (sekä skandien) talvilomat sattuvat samaan aikaan Suur-Saksan Fasching-karnevaalien kanssa. Kaikki, siis _kaikki_, paukkaavat Alpeille. Jos samaan aikaan sattuu olemaan hieman vähälumisempi talvi, löytyy koko toi jengi niistä kohteista, jossa rinteet ovat kuosissa. Kiitti, ei olis tarttenu.

Jonoja, jotka ylittävät kaikki tajunnan kehittelemät mittasuhteet, rinteitä kuin muurahaiskasoja ja ääliöita - korjaan vitun ääliöitä - , joilla ei ole mitään hajua siitä, miten rinteessä toimitaan tai ihmisten kanssa yleensä ollaan kanssakäymisessä.

Yhtälö ei miellytä. Tällä sekunnilla sanon tämän ääneen ja toivon, että kaikki kuuntelevat: Ei ikinä viikolla 8 Alpeille. Ajan ja rahanhukkaa on tuo. On se hienoa, että tällaisenkin kokemuksen saa liittää elämänkirjoonsa.

Missä se lumi nyt sitten on?

2006-12-05T16:23:00.000+02:00

Hesari ilmoittaa, että Alpit eivät ole olleet näin epävalkoiset helevetin pitkään aikaan. Tämä asia pistää pienen ihmisen luonnollisesti aika surulliseksi. Tulee myös klassiset uhkaukset linjoilla sanoista teoiksi mieleen tällaisessa yhteydessä.

Jos nyt kerta on niin, että mäenlasku maistuu kovastikin paljon ja edellytyksenä tuolle aktiviteetille on kaltevan pinnan peittäminen jäähtyneellä divetyoksidilla, niin silloinhan toimet, jotka estävät tuon pinnoitteen muodostumista, ovat tuomittavia. Pahoittelen pitkää virkettä.

Olen siis entistä enemmän yksityisautoilua, turhaa päästelyä ja Yhdysvaltoja vastaan. Jätkä, allekirjoita se Kioton sopimus.

Ride More Lines

2006-10-17T08:38:00.000+03:00

Eilen kurkittiin vähän vanhempaa lumilautailutuotantoa, nimittäin Standard Filmsin White Balance olisko ollu vuodelta 2005 eli pari kautta vanha. Mukana paljon kovia nimiä, mutta erityisesti joukosta erottuivat Jeremy Jones ja Wanha Legenda Terje.

Herra Jones veti sen verran posketonta vauhtipyydaa, että sai koko ajan olla varpaillaan, että koska se murskaantuu johonkin kiveen tai kallioon. Laskufiilikset tuolle herralle tulevat ihan jostain muusta kuin leppoisasta kruisailusta.

Terjen pätkää tietysti piti odottaa, koska Terje on Terje. Levottomien bs airien sijaan Legenda näytti meille linjoja - top to bottom. Hyvännäköistä seinää, mistä kruisittiin ristiin rastiin. Mukana droppeja (kyllä, terjemäisesti twiikattuja gräbejä), lumivalleihin tehtyjä laybäkkejä ja jopa muutama spini. Kaikki kuitenkin kokonaisia laskuja - ylhäältä alas. Matkan varrella olevia lumimuotoja Terje käytti leikkikenttänään. Moni puhuu tästä, mutta liian harva laskee enemmän linjoja. Kiitos.

Lumileffat 2006-2007

2006-10-03T09:12:00.000+03:00

Tässä alkutalvesta tulee tärinöihin katseltua jonkun verran lumilautaleffoja ja ajattelin tiputtaa kustakin muutaman rivi, jos vaikka joku pohtii toisaalla, että minkäs näistä katsoisi. Tavaraa tulee lisää sitä mukaan, kun leffoja pyörii silmieni edessä.

Draw the Line - puuteria ja helikoptereita
by Standard Films
Riders: Kaldematten, Jonsson, Jackson, Emery, Jones, Hammer, ...
FIN: Juuso Laivisto
Koostumus: paljon vapaata, jonkun verran parkkia, vähän reilejä

Tyylikäs leffa, jossa paljon takamaastoon sijoittuvaa toimintaa. Linjoja ja hidastuksia. Miellyttävä katsoa sekä visuaalisesti että laskullisesti. Hieno lisä oli kopterikuvauksella aikaansaatu animaatiotyyppinen kuva parkkispinneistä. Se miellytti. To top it all: bs 1260.
@@@@

Follow Me Around - laatu vetämistä
by MDP
Riders: Mosesson, Kratter, Jones, DCP, ...
FIN: Jussi, Hese, Eero
Koostumus: pyydaa, parkkia, reilejä, urbaania kikkailua

Laadukkaasti tuotettua ja vedettyä lautailua. Isoa lunta, isoja ilmoja ja kovia vetäjiä. Vähän oli jopa oireita parin spotin vetämisestä yhdessä. Siis sessaustyyppistä MDP goes Austria - partissa. Eerohan veti lopuksi jonkun hullun tupla-bäkki-roreo-ysin tai jotain. Aivan hullua.
@@@@

91 Words For Snow & The GAP Session - monipuolista hyvää ja isot sessarit
by Blank Paper Studios
Riders: Benedek, Kalbermatten, Weber, Jones, White, Mueller, ...
FIN: -
Koostumus: isoa vuorta, offia, pyydahyndiä, metkoja reilejä ja julmettu parkkihyndä

91 sanaa on mielenkiintoisella tavalla koottu episodielokuva, joka lähestyy vetämistä tiettyjen hahmojen ja pienten tarinoiden avulla. Erittäin laadukasta vetämistä vaihtelevissa ja hienoissa ympäristöissä. Pätkän reilikuviotkin on vedetty jotenkin mielenkiintoisissa mestoissa. Garmischin sessarit esittelevät projektin kuluvan vuoden helmikuulta, jossa mäkihyppymäen alastuloon kyhättiin aidosti hullunkokoinen lennätin, josta sitten sessattiin övereitä juttuja kaiken kansan iloksi. Voittoon taisi päästä jollain tuplabäkki-jotain-asteita-vetäsyllä.
@@@@

Escramble - tarina elämästä, vuorista ja lumilautailusta
by Volcom Stone
Riders: Haakonsen, Lynn, Leines, White, Rüff, ...
FIN: Yli-Luoma
Koostumus: etu- ja takamaastoa, vähän parkkia, reilejä hintsusti

Vaha-animaation siivittämä tarina vuorien synnystä ja lumilautailusta lajina. Tarina jakautuu episodeihin, joissa esitellään alleviivaamatta erilaisia tapoja laskea lumilaudalla ja pohdiskellaan ihmisten ja vuorien suhdetta sekä lumilautailun syvintä olemusta. Hyviä ajatuksia ja vielä parempaa vetämistä. Erikoisuutena tässä toteutuksessa on pelaajaesittelyjen puuttuminen, mikä on tavallaan aika piristävää. Myöskään bonus-materiaalia ei ole tarjolla.
@@@@

Storbis VI - edeltäjiään ehompi
by Eero ja pojat
Riders: Eero ja pojat
Koostumus: vapaata, pyydanokkia, urbaaneja reilejä, ...

Perushyvää matskua. Parantunut edellisestä merkittävästi ja lasku oli monipuolista. Storbismaiset välipööpöilyt miellyttivät ja jaksottivat hommaa hyvin. Ei vakavaa, vaan hauskaa, mutta laatu kovasti yli kieli poskella -meiningin.
@@@

Flavor Country - hauskaa vetämistä
by Sandbox
Riders: Sansalone, Hardingham, Sudermann, Pepperdine
FIN: Joni Mäkinen
Koostumus: tasapainoinen sekoitus peruselementtejä

Yllätti positiivisesti hauskanpidollaan. Jopa Storbikseen jälkeen tuntui sellaiselta ei-niin-vakavalta toteutukselta, jossa jätkillä on varaa pistää vähän läskiksi, kosk substanssia löytyy kyllä. Erityisesti Hardinghamin pööpöily etsi vertaistaan. Hauskaa mäessä, nököreissä ja niiden ympärillä. Orastavaa spottikohtaista vetoakin oli havaittavissa. Spottikohtaista eli sama spotti ja eri jätkät sessaa siitä jotain juttuja nousujohteisesti. Ihan niinku oikeesti.
@@@

Fiasco! - perussettiä
by Lester Productions
Riders: Harricot, Crepel, Holland, Marxer, ...
FIN: Joni Mäkinen
Koostumus: putskua, parkkia, reilejä

Hyvin tavallinen kaikkea hyvää sisältävä pätkä, joka ei kuitenkaan herättänyt juurikaan tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Tämä siis aidosti niin hyvässä kuin pahassa. Vois kattoo uudestaan, mutta ei välttämättä tarvi.
@@@

Last Winter - tyttöjen lyhäreitä
by Lester Productions
Riders: Buaas, Valverde, Jones, Filzmoser, Birbaum, Pesko, ...
FIN: Meri Peltonen (yks ilma)
Koostumus: fiilistelyä, offia, hyndiä, reilejä

Erilainen pätkä. Ensiksikin pelkkiä tyttöjä. Toiseksi kokoelma lyhytelokuvia. Osa pätkistä kerto pidempää tarinaa, osa ihan vaan yhden spotin kuvaamista. Reissutarinoita, viime talvi mustavalkoisena ja sen semmosta. Samat mimmit temmelsi ja kertoili mestoista ja fiiliksistä. Miellyttävä.
@@@

Wear It Well - lumilautailua liikkuvana kuvana
by White Out Films
Riders: Campos, Fuse, Renex, Reno B, ...
FIN: Niemelä, Tikkanen, Seppälä
Koostumus: hyndiä, parkkia, reilejä, offia, ...

Jälleen yksi lumilautaelokuva. En tiedä, johtuuko tämä siitä, että näitä on nyt tullut katottua putkeen niin monta, mutta jotenkin sitä odottaa joka leffalta jotain jujua. Tässä leffassa sitä ei ollut. Tosin ei se tästä huonoa tee. Hyvää vetämistä monipuolisessa ympäristössä ja kaikkea mukavaa. Mutta joku juju olis kiva...
@@@

State of Mind - räppiäkin räpimpi
by Finger on da Drigger
Riders: Legend, Steffin, Steez, Munoa, Devine, ...
FIN: Tommi Yli-Anttila
Koostumus: reilejä, urbaaneja juttuja, parkki- ja pyydähyndiä

Jätkät oli fättejä ja veti juttuja ja oli isoisäshousut ja korispaidat and tha shi'. Välissä ihan mukavia ratkaisua linjojen kannalta ja yllättävän hyvin jaksoi katsoa muutenkin. Propsit jätkille siitä, että vetivät omalla tyylillään alusta loppuun.
@@+

People - jengi vetää reilejä
by Mack Dawg Productions
Riders: Duke, Gilbert, Fox, Hebbel, Kooley, Otterstad, Thompson, ...
FIN: Jussi Tarvainen
Koostumus: helvetisti reilejä, pari pyydahyntää, ei oikeastaan vapaata eikä parkkilippoja

Reilejä, reilejä, reilejä, hatara pyydailma, reilejä, paskalla laskulla tiputettu lumivyöry, reilejä, ... Positiivisella puolella oli partin alun henkilöesittely omilla kulmilla ja parilla sanalla. Kuvakulmia, leikkauksia tai muuta silmäkarkkia ei löytynyt. Katso vain, jos reilit kiinnostaa liikaa.
@@